(31.8.2007) Vieraskynä – ”Miksei tähän puututtu ajoissa?”

71 0 0

Arkisto 2007

31.8.2007

Arvostele artikkeli:

Hakusanoja: lasten ja nuorten masennus, lasten pahoinvointi

[print_link]

Kirjoittaja on peruspalveluministeri

Viime kuukausien aikana on jouduttu lukemaan lehdistä lapsia, nuoria ja heidän vanhempiaan koskevia hyvin ikäviä uutisia. Ja aina kun lapsen tai nuoren elämässä tapahtuu jotain kamalaa, löytyy joku taho kertomaan, että nämä samat ongelmat olivat nähtävissä jo vuosia sitten.

Miksi ihmeessä niihin ei sitten ole puututtu? Jos ongelmat kerran nähdään ja tiedetään, miksi ei auteta ajoissa?

Kun jotain onnetonta tapahtuu, löytyy syyllinen helposti kauempaa kuin omasta vessanpeilistä. Valitettavasti myös moni nykyajan vanhemmista on käsittänyt, että lapsen pääasiallinen kasvatus kuuluu päiväkodille, eskarille tai koululle.

Ei se kuulu. Kyllä se kuuluu vanhemmille.

Silti meillä opetusalan ihmisillä on oma painava vastuumme asiasta. Itse korostaisin opetuksenkin puolella varhaista puuttumista ja ongelmien ennaltaehkäisemistä.

On hyvä, että myös tiedotusvälineet vaativat viranomaisilta varhaisempaa puuttumista, kun julkisuuteen tulee tietoja lapsiin kohdistuneista vakavista laiminlyönneistä tai väkivallanteoista.

Varhaisen puuttumisen idea on hyvin yksinkertainen ja kiinni arkipäivässä. Sen toteuttaminen käytännössä ja perustyöhön luontevasti liittyvänä ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista.

Sosiaali- ja terveysministeriön organisoimana varhaista puuttumista on edistetty jo pitkään. Varhaisen puuttumisen perusajatus on lyönyt hyvin itsensä läpi erityisesti lasten ja nuorten kanssa työskentelevän ammattihenkilöstön piirissä.

Varpu-hanke on toteutettu poikkeuksellisen laajassa yhteistyössä. Mukana on kuusi ministeriötä ja niiden hallinnonalan laitoksia sekä keskeiset lasten ja nuorten kanssa työskentelevät järjestöt. Eri hallinnonalat ovat vieneet eteenpäin omia varpu-hankkeitaan.

Menetelmien kehittämisessä ja hyvien käytäntöjen levittämisessä Stakesilla on ollut keskeinen rooli. Hyväksi havaittuja käytäntöjä on koottu oppaisiin, joista esimerkiksi Puheeksiottamisopas on saanut hyvän vastaanoton muun muassa opettajien ja varhaiskasvattajien piirissä. Se on ollut yksi Stakesin viime vuosien myydyimpiä julkaisuja. Stakes on järjestänyt myös laajaa kouluttajakoulutusta erityisesti kuntien työntekijöille.

Lasten kanssa päivittäin tekemisissä olevat ja heidän arkisen tilanteensa tuntevat suuret ammattilaisryhmät (opettajat, päivähoidon henkilöstö, neuvolahenkilöstö) ovat avainasemassa varhaisen puuttumisen laajamittaisen soveltamisen kannalta ja juuri heille näitä varhaisen puuttumisen työkaluja on suunnattukin.

Varhaisen puuttumisen edistämisessä ei päästä ratkaisevasti eteenpäin vain yksittäisiä työntekijöitä tukemalla ja kouluttamalla. Tarvitaan myös hallinnon sektorit ylittävää johtamista ja varhaisen puuttumisen viemistä koko kunnan toimintakäytäntöihin ja päätöksentekoon – siis valtuustojen asialistoille. Tästä ovat rohkaisevina esimerkkeinä Rovaniemi ja Nurmijärvi, joissa varhainen puuttuminen näkyy monina konkreettisina toimina muun muassa kouluissa.

Vielä yleisemmällä tasolla varpu-hankkeessa on asetettu tavoitteeksi ”kulttuurisen muutoksen aikaansaaminen”. Sen myötä lasten ja nuorten ongelmiin puuttuminen olisi sekä kulttuurisesti että eettisesti hyväksyttyä alan ammattilaisten, lasten vanhempien ja kaikkien aikuisten piirissä.

Voidaan sanoa, että varhaisessa puuttumisessa on pohjimmiltaan kysymys lapsen oikeuksien sisäistämisestä. Ongelmien kasaantuessa, aikuisuuden, vanhemmuuden ja tuen kadotessa lapsella on oikeus siihen, että joku puuttuu riittävän varhain hänen tilanteeseensa ja järjestää tarvittavan avun ja tuen.

Paula Risikko
peruspalveluministeri