Rehtorin päätös palauttaa ysiluokkalaisen stipendi herättää keskustelua – professori peräänkuuluttaa selkeyttä

Viime päivinä on noussut esiin tapaus, joka kertoo jotain olennaista koulujen suhteesta katsomuksiin ja aatteellisuuteen – ehkä myös niiden ristiriitaisuudesta.

Helsingin seudun vapaa-ajattelijat ry oli päättänyt myöntää stipendin peruskoulunsa päättävälle oppilaalle. Elämänkatsomustiedon opettaja oli ottanut stipendin vastaan ja valinnut sopivan saajan. Mutta koulu ei hyväksynyt sitä. Rehtori palautti stipendin, koska koki, että järjestön tavoitteet ovat ”liian kantaaottavia”.

Tässä kohtaa herää kysymys: mitä pidetään koulussa neutraalina ja mitä ei? Vapaa-ajattelijain tavoitteet liittyvät esimerkiksi valtionkirkon purkamiseen, vihkioikeuden laajentamiseen ja uskonnollisten elementtien poistamiseen kouluista. Näistä voidaan olla montaa mieltä – mutta onko kyse sellaisesta ”kantaaottavuudesta”, jota koulu ei voi hyväksyä, vai jostain muusta?

Maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen nosti asian esiin X:ssä ja kysyi: miksi joidenkin toimijoiden stipendit kelpaavat koulujen juhliin ja toisten eivät? Hänen esimerkkinsä poliittisen puolueen myöntämästä, täysin hyväksytystä stipendistä tuo keskusteluun lisää kerroksia. Onko puolue vähemmän kantaaottava kuin uskonnottomien järjestö?

Pohjimmiltaan kysymys on siitä, millaista aatteellisuutta kouluissa sallitaan – ja kuka sen määrittelee. Mikä on lainsäätäjän tai Opetushallituksen rooli? Entä koulun johdon harkintavalta? Missä kulkee katsomuksellisen neutraaliuden raja, ja onko sitä edes mahdollista vetää johdonmukaisesti?

Tämä tapaus ei ole pelkkä yksittäinen erimielisyys stipendistä. Se on ikkuna isompaan keskusteluun siitä, miten moniarvoisuutta tulkitaan käytännössä – erityisesti julkisessa koulussa, jossa jokaisella oppilaalla pitäisi olla yhtäläinen oikeus tulla tunnustuksettomasti kohdelluksi.

Olisi hyvä, että tästä syntyy selkeämpi ja reilumpi linja. Ei siksi, että kaikesta pitäisi olla samaa mieltä, vaan siksi, että koulujen tulisi olla paikkoja, joissa erilaisuutta ei torjuta, vaan tunnistetaan ja kohdataan rakentavasti.

Asiasta kertoi ensin Iltasanomat