Puheen ja kielen häiriöt

[print_link]

Lapset voivat sairastua melkein kaikkiin aikuisten sairauksiin. Toisaalta kasvusta ja kehityksestä johtuu, että aikuisilla tuntemamme sairaudet ovat lapsilla usein erilaisia kuin myöhemmällä iällä. Kasvu ja kehitys saattavat myös häiriintyä, ja tällöin syntyy sairauksia, jotka puhkeavat lapsuusiässä.

Teksti on kerätty Suomalaisen lapsiperheen lääkärikirjasta (1998)

Jos kuulijan huomio kiinnittyy itse puheeseen niin, että kommunikaatio vaikeutuu, tai puhe häiritsee myös puhujaa itseään, sanotaan puheen olevan häiriintynyt. Raja normaalin ja epänormaalin välillä riippuu mm. puhujan ja kuulijoiden taustasta ja kokemuksesta.

LUKEMISEN JA KIRJOITTAMISEN ERITYISVAIKEUDET

TAUSTAA

Oppimisvaikeuksien riskitekijöitä. Pahimpia lukemisen ja kirjoittamisen vaikeudet ovatkin dysfasialapsilla, joista osa ei pysty koskaan lukemaan ja kirjoittamaan ymmärrettävästi (en tule käsittelemään täällä dysfasiaa, koska siitä löytyy toisaalta paljon hyviä artikkeleita. Tuon tässä esille auditiivisen ja visuaalisen lukihäiriön, koska nämä häiriöt ovat poikani kohdalla olleet “pääosassa”).

Peruskoulun ala-asteen oppilaista 15-20 %:lla ja koko peruskouluikäluokasta 5-6 %:lla on erityisopetusta vaativa lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeus, luki-häiriö. Jos ala-asteella ei ole saatu riittävää erityisopetusta, nousee yläasteen lukihäiriöisten määrä vielä 10 %:iin.

Tämän päivän yhteiskunnassa keinoina ovat myös saneleminen ja tietokoneen käyttö. Peruskouluikäisistä lukihäiriöisistä on poikia enemmän kuin tyttöjä (3:1), mutta isommilla lapsilla suhde tasoittuu (3:2 ). Mitä vaikeammasta häiriöstä on kyse, sitä useammin se esiintyy pojilla. Yleensä peruskoulun lukihäiriöinen lapsi on lahjakkuudeltaan normaalitasoinen ja hänen kuulonsa ja näkönsä ovat normaalit. Tästä huolimatta hän ei ole oppinut lukemaan ja/tai kirjoittamaan tavanmukaisin opetusmenetelmin normaaliajassa.

Koulu määrittelee oppimisvaikeuden suhteessa opetussuunnitelmassa asetettuihin oppimistavoitteisiin. Sen mukaan lukihäiriöinen on oppilas, joka ei ole saavuttanut äidinkielen perustavoitteita joidenkin erityisten normaalia oppimista ehkäisevien tekijöiden vaikutuksesta eikä siten kykene riittävän tehokkaasti käyttämään luku- ja/tai kirjoitustaitoa muun oppimisen välineenä.

Normaalista näöstä ja kuulosta huolimatta lukihäiriöinen ei pysty hahmottamaan ja jäsentämään kuulemaansa ja näkemäänsä oikein. Vaikeudet painottuvat toisilla selvemmin auditiivisen eli kuullun ja toisilla visuaalisiin eli nähdyn hahmottamisvaikeuksiin. Yli puolet lukihäiriöisistä oppilaista kuuluu auditiiviseen ryhmään, ja suurin osa näistä on poikia kuten kielikyvynhäiriöisistäkin; tyttöjä on enemmän visuaalisessa ryhmässä.

HEIJASTUMINEN MUUHUN OPPIMISEEN

Jos vaikeudet ovat suuria sekä auditiivisella että visuaalisella alueella, oppimisvaikeudet moninkertaistuvat. Lukemis- ja kirjoittamishäiriö heijastuu paitsi äidinkieleen, myös vieraisiin kieliin ja kaikkiin lukuaineisiin, samoin matematiikkaan, kun se vaatii kielen osaamista. Kirjoittamisongelmat tulevat esiin myös numeroiden sekä kopioinnissa sekä kirjoittamisessa. Päässälasku saattaa sujua huomattavasti paremmin.

Vaikeudet voivat ilmetä lisäksi kömpelyytenä ja hitautena kuvaamataidossa, käsitöissä, voimistelussa ja urheilussa sekä rytmitajun heikkoutena musiikkisakin. Lukihäiriöisen lapsen koulumenestys ei useinkaan vastaa hänen todellista lahjakkuustasoaan ja se aiheuttaa siten masennusta ja käyttäytymishäiriöitä.

EHKÄISY

Lukemisen ja kirjoittamisen erityisvaikeutta ennakoivat viivästynyt puheenkehitys ja poikkeava kielen ja puheen kehitys sekä niihin liittyvät motoristen ja visuaalisten toimintojen häiriöt. Riittävän tehokkaalla varhaiskuntoutuksella voidaan kouluvaikeudet ehkäistä. Puheterapian jatkuminen usein vielä kouluiässä on välttämätöntä, ja erityisopetuksella tuetaan lapsen lukemisen ja kirjoittamisen oppimista.

AUDITIIVINEN LUKIHÄIRIÖ

Auditiiviselle lukihäiriölle on ominaista puheen ja kielen kehityksen viivästyminen ja heikkous tehtävissä, joissa vaaditaan nopeaa, monimutkaista kielen käsittelyä. Puheessa on epäselvyyttä ja artikulaatiovirheitä. Yksittäisten, samankaltaisten äänteiden erotteluvaikeuden ei tarvitse sinänsä vaikuttaa puheen ymmärtämiseen tai puheenilmaisuun, mutta se tulee esiin kirjoittamisvaikeutena. Vaikka lapsi oppii sen yleensä kompensoimaan, kuuloerottelun häiriö voi olla vaikeuttamassa edelleen vieraiden kielten erottelua ja oikeinkirjoitusta

Auditiivinen lukihäiriö ilmenee jo heti koulun alussa, varhaisessa kirjainten oppimisvaiheissa. Keskeisin ongelma on äänteen ja sen visuaalisen symbolin, kirjaimen yhdistämisessä. Vaikeimmissa tapauksissa lapsi ei lainkaan tunnista annetun sanan äänteitä ei pysty muuttamaan kuulemaansa kirjoitetuksi. Hän voi tuntea kirjaimet ulkonäöltä, mutta ei muista niitä vastaavia äänteitä. Sama koskee myös numeroita. Lievemmissä tapauksissa sekaantuvat samankaltaiset äänteet, esim. m – n, e – t, p – v tai o – k – h, tai se, ääntyykö jokin äänne pitkänä vai lyhyenä. Äänteiden järjestys saattaa mennä sekaisin tai äänteitä jää pois. Suomen kieli asettaa vielä melkoisia vaatimuksia sen vuoksi, että äänteiden kestoasteet muuttavat sanojen merkitystä ja tapahtuu sanansisäistä astevaihtelua. Yhtä pitkälle menevää kestoasteen hyväksikäyttöä ei tiettävästi esiinny muissa Euroopan kielissä (esim. taakka – takka, taka – takaa, aatteellinen – aatelinen )

Lukemiselle on ominaista, että lapsi lukee sujuvasti ja tunnistaa pienen määrän sanoja, jotka hän on oppinut sanakuvina. Hän yrittää arvata tuntemattomia sanoja pienenkin vihjeen avulla mieluummin kuin käyttää sanan analysointia ja uudelleen rakentamista. Pahimmassa tapauksessa lapsi ei pysty lainkaan kirjoittamaan tai kirjoittaa tehden samoja virheitä kuin kuultuja sanoja jäsennettäessä. Auditiivisesta häiriöstä kärsivällä lapsella saattaa olla sekä lukemis- että kirjoittamisvaikeuksia, mutta ongelmat ovat tavallisesti suurimmat kirjoittamisessa. Muistivaikeus ilmenee myös ääneen luetun muistamisessa sekä sanelu- ja toistamiskirjoituksessa

VISUAALINEN LUKIHÄIRIÖ

Visuaalisen ryhmän lasten on vaikea erottaa toisistaan kirjaimia ja muistaa niiden oikeata muotoa ja suuntaa, vaikka he oppisivatkin aakkoset kuulemalla. Kun näkömuisti on heikko, he koettavat käyttää sanan kokoamisessa apuna kuulemaansa: he luettelevat ehkä kirjaimia ääneen ja yrittävät kuulemansa perusteella koota kirjoitetun sanan. Joskus ensimmäisen tavun tai tavujen kirjoittaminen onnistuu, mutta kokonaisen sanan hahmottaminen voi olla mahdotonta.

Kirjainten asento saattaa vaihtua ( n – u, p – b ), tai tavut tai sanat vaihtavat paikkaa. Visuaalinen hahmottamisvaikeus ilmenee useammin lukemisessa, jossa esiintyy paljon vääriä sanoja tai arvailuja, vaikka lapsi luulee lukevansa oikein. Hidas lukeminen vaikeuttaa myös luetun ymmärtämistä ja vaikeuttaa oppimista.

LAPSEN ÄNKYTYS

Änkytys kehittyy noin 2 – 5 vuoden iässä, puheenkehityksen ollessa vilkkaimmillaan, monilla lapsilla on vaihe, jolloin puhe on sujumatonta. Lapsi toistaa pikkusanoja, tavuja tai alkuäänteitä. Myös äänteiden pidennyksiä saattaa esiintyä. Puheen sujumattomuus on tiedostamatonta eikä se lasta itseään häiritse. Lapsen takertelu (kehitysänkytys) on normaalia leikki-iässä. Takertelu häviää yleensä itsestään muutaman kuukauden tai vuoden kuluessa.

Lapsen kriittisyys omaa puhettaan kohtaan herää kouluikään tullessa. Jos puhe on vielä tällöinkin sujumatonta, toistot rupeavat häiritsemään lasta itseään. Ympäristön kielteinen huomio pahentaa tilannetta, ja änkytys alkaa kehittyä. Toistojen rytmi häiriintyy ja toistot päättyvät usein venytykseen. Äänenkorkeus nousee. Voimakas lihasjännitys ja puheen elinten huono yhteistoiminta johtavat lukkiutumiseen. Änkyttäjä juuttuu kiinni pystymättä jatkamaan puhettaan

Änkytys on kuulijan kannalta epänormaalia ja se aiheuttaa änkyttäjälle itselleen ahdistusta, alemmuudentunnetta, syyllisyyttä ja usein voimakkaita kielteisiä tunteita. Hän rupeaa välttelemään ja pelkäämään puhetta.

SYYT JA ESIINTYMINEN

Jokainen ihminen änkyttää joskus, mutta änkyttäjän puheessa nämä piirteet korostuvat. Änkytykseen johtavista tekijöistä on esitetty hyvin monenlaisia teorioita.

Oppimisteorian mukaan änkytys olisi opittua käyttäytymistä suhteessa ympäristön negatiiviseen reagointiin. Neuroositeorian mukaan änkyttäjän omat tunne-elämän ristiriidat ja persoonallisuuden häiriöt kuvastuvat puheilmaisun häiriintymisenä ja johtavat änkytykseen. Lapsen änkytys ei synny matkimalla ja se on hyvin harvoin suoranaista seurausta psyykkisistä sokista. Änkytys voi alkaa missä iässä tahansa. Änkytys ei myöskään ole perinnöllistä, vaikka taipumus siihen saattaakin periytyä. Elimellinen syy änkytyksen alkamiseen voi olla esim. onnettomuudessa saatu pään vamma niin lapsella kuin aikuisellakin; muuten änkytyksen alkaminen aikuisiässä on harvinaista.

LAPSEN ÄNKYTYKSEN VAROITUSMERKKEJÄ – syytä hakea asiantuntija-apua