Lapsen eka koulupäivä

Lapsen ensimmäinen koulupäivä

Lapsen ensimmäinen koulupäivä on useimmiten ikimuistoinen koko perheelle. Koulun alkamista on odotettu hartaasti ja siihen on valmistauduttu monin tavoin esikoulun antamien valmiuksien lisäksi.

Lapsen lähtiessä kouluun silmät loistaen varsinkin äiti voi tuntea olonsa haikeaksi. Kouluun lähtiessään lapsi alkaa todenteolla itsenäistyä, ja vanhempien iloon sekoittuukin monesti ripaus irtautumisen aiheuttamaa surua sekä myös huolta siitä, miten lapsi selviää vieraassa ympäristössä.

Useimmiten huoli osoittautuu turhaksi ja kaikki sujuu parhain päin. Silti vanhempien valvonta ja aito kiinnostus ovat olennaisia edellytyksiä sille, että lapsi kypsyy itsenäiseen koulunkäyntiin.

Käydään koulua yhdessä muttei ylihuolehtien

Lastenpsykiatrian emeritusprofessori, lääketieteen tohtori Terttu Arajärvi on pitkän uransa aikana joutunut neuvomaan huolestuneita vanhempia mitä erilaisimmissa ongelmissa. Hänen mielestään vanhempien on syytä ainakin syyslukukauden aikana seurata tiiviisti ekaluokkalaisensa koulunkäyntiä ja tarpeen mukaan käydä koulua lapsen kanssa auttamalla kotitehtävissä, viemällä kouluun, olemalla tiiviissä yhteydessä opettajaan jne.

– Vanhempien osoittama kiinnostus ja tuki ovat todella tärkeitä ja rohkaisevat lasta. Patistelua ja ylihuolehtimista sen sijaan pitäisi välttää. On tärkeää viestittää, että uskoo lapsen selviytyvän. Ylihuolehdittu lapsi, joka ei usko omaan selviytymiseensä, ei pysty jäämään yksin kouluun. Yhtä vaikeaa on, jolleivät vanhemmat välitä lapsensa koulunkäynnistä. Silloin lapsella ei ole tarvetta mennä kouluun.

Yksinäiset iltapäivät suuri ongelma Pienten koululaisten pitkiksi venyvät yksinäiset iltapäivät huolestuttavat Terttu Arajärveä.

– Olisi todella tärkeää järjestää valvottua iltapäiväohjelmaa, jottei lapsen tarvitsisi olla yksin tai vain ikäistensä seurassa kovin pitkään vanhempien työssä ollessa. Kaikki iltapäiväkerhot ainakin täällä pääkaupunkiseudulla kuuluvat olevan tungokseen asti täynnä; uusia paikkoja tarvittaisiin kipeästi.

Myös koulumatka saattaa ainakin aluksi olla liian vaikea yksin kuljettavaksi. Lapsi olisikin hyvä viedä ja hakea koulusta, kunnes matka tulee kunnolla tutuksi. Kevätpuolella lapsi yleensä selviytyy jo yksinkin koulumatkastaan.

Tekemistä ja yrittämistä kannustettava Lapsen rohkaisussa ja kannustamisessa on Terttu Arajärven mukaan tärkeää se, että tunnustusta annetaan pikemminkin itse yrittämisestä kuin tekemisen tuloksesta.

– Ei kehuta esimerkiksi lapsen tekemää piirrosta vaan iloitaan siitä, että lapsi piirtää. Lasta olisi hyvä rohkaista tekemään ja yrittämään, vaikkei lopputulos aina olisi kummoinenkaan.

– Nykyään pidetään tärkeänä, ettei lasta liikaa suojeltaisi pettymyksiltä. Koska kouluelämä kuitenkin vääjäämättä tuo mukanaan myös pettymyksiä, jo ennen kouluikää olisi hyvä oppia, ettei aina voi onnistua ja saada kaikkea haluamaansa. Joskus vanhemmat pyrkivät jopa rahalla liikaa siloittelemaan lapsensa elämää. Lapsen on tärkeää oppia ymmärtämään, ettei epäonnistumisia kannata pelätä ja että aina voi ja kannattaa yrittää uudelleen.

Tekemiseen ja yrittämiseen kannustaminen on myös sitä, että iloitaan yhdessä siitä, mitä tehdään. – Oppimisen on oltav a kivaa. Lapsella oppiminen tapahtuu luonnostaan leikinomaisesti, jolloin se on myös mieluisaa.

Milloin lapsi on koulukypsä?

– Koulukypsyys edellyttää paitsi noin kuusi ja puolivuotiaan älyllistä kehitystasoa myös tunne-elämän tasapainoista kehittymistä ja sosiaalisuutta.

Tunne-elämän avulla koulukypsyys saavutetaan Terttu Arajärven mukaan siten, että lapsi samastaa itsensä samaa sukupuolta olevaan, läheiseen aikuiseen ja haluaa kasvaa hänen kaltaisekseen. Sosiaalista kasvua tukee parhaiten toiminta ryhmässä.

– Esikouluryhmä ja sisarukset kotona kasvattavat siihen, että on kuunneltava muitakin ja toisaalta että omista mielipiteistä on pidettävä kiinni. Myös kompromissejä on opittava tekemään. Lapsen tulee saada valita, tahtoa omissa asioissaan ja onnistua niissä muttei komentaa aikuisia palvelemaan itseään. Asioista sovitaan ja sitten pidetään kiinni sopimuksesta. Tärkeissä asioissa aikuisen tulee antaa lapselle ystävälliset, turvalliset rajat ja puitteet toiminnalle.

Jos lapsella ilmenee puhevaikeuksia, lapsi olisi hyvä ohjata puheterapiaan jo muutamaa vuotta ennen koulun alkua.

Koulukypsyyteen kuuluvassa motorisessa toiminnassa erotetaan ns. karkea- ja hienomotorinen kyky.

– Karkeamotoriseen kuuluvat mm. pyöräily, hiihto, luistelu ja uinti. Hienomotoriseen taas kengännauhojen solmiminen tai nappien kiinnipano. Valitettavasti nykytekniikka passivoi lapsia; vaatteissa on vetoketjut ja kengissä tarrakiinnitys. Aikaisemmin hiihdettiin murtomaata, nyt auto vie lapset mäen alle, hissi mäelle ja painovoima mäkeä alas. Tosin laskettelussa vaaditaan paljon motoristakin taitoa. Vanhojen leikkien tilalle ovat tulleet erilaiset koordinaatioita kehittävät ja siinä mielessä hyödylliset elektroniset pelit ja tietokoneiden käyttö.

Kaikki eivät kypsy samaan tahtiin

Joskus lapsi olisi valmis kouluun jo kuusivuotiaana, toinen taas vasta kahdeksanvuotiaana. Moni vanhempi pohtii mielessään, mikä olisi lapselle paras ajankohta koulun aloittamiseksi.

– On muistettava, ettei pelkkä älyllinen lahjakkuus riitä, vaan tarvitaan koko persoonallisuuden kypsyys. Psykologiset tutkimukset ovat tarpeen varsinkin jos koulun aloitusta halutaan aientaa vuodella. Vuoden lykkäykseen taas riittää yleensä vanhempien anomus. Päätöksentekoa helpottavat keskustelu päivähoitajan ja esikoulunopettajan kanssa

Terttu Arajärven mukaan olisi tärkeää, että lapsi saisi lisävuoden aikana yksilöllistä ohjausta. Monesti tosin riittää, että lapsi käy esikoulun uudelleen tai saa erityispäivähoitoa. Lapselle itselleen pitäisi selvittää syy lykkäykseen.

Varhainen puuttuminen ongelmiin tuo tulosta

Oppimisvaikeudet tulevat esiin viimeistään koulussa. Niitä ovat lukemis- kirjoittamis- ja laskemishäiriöt. Ne voivat olla joko hahmotus- tai muistivaikeuksia tai molempia, lieviä tai vaikeita. Aivovammasta ei yleensä ole kyse.

Terttu Arajärvi sanoo oppimisvaikeuksien ennusteen olevan hyvä oppimisvaikeuksissa.

– Mitä varhaisemmin vaikeudet tunnistetaan ja lapsi ohjataan rytmi- ja toimintaterapiaan ja koulussa heti lukemisen ja kirjoituksen erityisopetukseen, sitä paremmin hän menestyy koulussa ja myöhemmin ammatissaankin. Normaalin tason saavuttaminen on täysin mahdollista

– Avun tarpeen havaitseminen olisi tärkeää siksikin, että lapsi ei kestä pitkään ja monia epäonnistumisia. Hän alkaa pelätä niitä ja saattaa jopa lakata yrittämästä epäonnistumisen pelosta. Silloin sekä osaamisen että oppimisen ilo katoavat, ja koulumotivaatio alenee.

Ekaluokkalaisen vanhempien muistilista

Tutustuta lapsi jo hyvissä ajoin ennen koulun alkua koulutiehen varsinkin, jos lapsen on tarkoitus heti selviytyä matkasta omin avuin.
Valmistautukaa yhdessä koulun alkuun hankkimalla reppu, penaali, kouluvaatteet ja muuta tarpeellista ja keskustelemalla koulusta.
Jos lapsi on ujo tai arka, kutsu kotiisi luokkatovereita tutustumisen helpottamiseksi.
Lapsen ei tarvitse osata lukea tai kirjoittaa ennen koulua. Myös kellon opettelu tapahtuu koulussa. Lapsen on hyvä ymmärtää, ettei tarvitse osata kaikkea. Tärkeintä on kyky oppia.
Jos lapsen on vaikeaa jäädä yksin kouluun, jätä lapsi opettajalle ja lähde heti pois. On turhaa itkettää lasta ja itseään, sillä yleensä lapsi sopeutuu luokkaan heti, kun isä tai äiti ei ole enää paikalla.