Kodin ja koulun yhteistyö

Koululaisen tai päivähoidossa olevan lapsen parasta ajatellen on vanhempien ja henkilökunnan välinen yhteistyö tärkeää.

Kodin ja koulun yhteistyö

Perusopetusta koskevien säännösten mukaan, opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa (Perusopetuslaki 3 §).

Oppilaan edistymisestä sekä työskentelystä ja käyttäytymisestä on annettava riittävän usein tietoa oppilaalle ja hänen huoltajalleen. Tietojen antamisesta määrätään tarkemmin opetussuunnitelmassa (Perusopetusasetus 10 §).

Hyvän keskusteluyhteyden luominen kodin ja koulun välille tukee yhteistyötä myös mahdollisesti eteen tulevissa ongelmatilanteissa. Koulun tulisi edelleen kehittää yhdessä kotien kanssa sellaisia kodin ja koulun yhteistyömuotoja toimintatapoja ongelmien ennalta ehkäisyyn, niiden varhaiseen tunnistamiseen ja ongelmatilanteisiin puuttumiseen.

Kodin ja koulun yhteistyössä tulisi erityisesti kehittää koulun palvelevaa ja oppilaan tarvitsemaan tukeen ohjaavaa roolia. Tämä edellyttää perinteisten vanhempainiltojen lisäksi työtapoja, joissa kaikki vanhemmat voisivat luontevasti olla kouluyhteisön kehittäjiä ja yhteistyökumppaneita.

Koulutus on avointa ja julkista ja vanhemmilla on mahdollisuus perehtyä koulun arkeen ja toimintatapoihin. Kodin ja koulun yhteistyötä varten tarvitaan pelisäännöt, johon sekä kodit että koulu sitoutuvat. Oppilaan ja vanhempien oikeuksien ja velvoitteiden on oltava kaikkien osapuolten tiedossa. Kodeilla on todellisia mahdollisuuksia tulla kuulluiksi ongelmatilanteissa. Tämä edellyttää, että kouluviranomaiset, jotka ottavat asiaan kantaa ovat kaikkien tiedossa. Ensi sijassa on kysymys oman kunnan virkamiehistä sekä kouluyhteisön jäsenten keskinäisestä kanssakäymisestä ja keskusteluyhteyksien ylläpidosta.

Kiusaamis- ja väkivaltatilanteissa kodin ja koulun yhteydenpito ja toiminta liittyvät usein yksilökohtaisiin ratkaisuihin. Kiusaamisen luonteen ryhmäilmiönä tulisi olla kaikkien vanhempien tiedossa. Kodin ja koulun yhteistyössä olisi aikaisempaa enemmän korostettava kouluyhteisön kaikkien jäsenten yhteistä vastuullisuutta turvallisen opiskeluympäristön luomisessa.

Vaikka turvallisuuden rakentamisen yhteisöllinen luonne on lähtökohta, on rinnalla myös kyettävä toimimaan yksilötasolla. Kiusaamiseen ja väkivaltaan liittyvissä ongelmissa tarvitaan yhteydenpitoa kaikkien osapuolien kanssa. Ongelmaksi ovat muodostuneet tilanteet, joissa koulun ja kodin näkemykset ongelmatilanteissa ovat ristiriitaiset. Yhteydet kotiin voivat perheiden elämäntilanteen takia olla joskus ongelmalliset.

Varsinkin väkivalta- ja kiusaamistapauksissa yhteydenotto kiusaamiseen syyllistyneen oppilaan kotiin vaatii taitoa. On syytä muistaa, että riippumatta oppilaan asemasta sekä kiusattu että kiusaaja ovat avun tarpeessa. Koska tutkimusten mukaan kiusaamistilanteessa sekä uhrien että kiusaajien joukossa on masennuksen tai itsetuhoisen käyttäytymisen vuoksi henkilökohtaisen erityistuen tarpeessa olevia oppilaita, on tärkeää, että ratkaisuissa käytetään riittävästi koulun muun henkilöstön apua ja väkivaltatilanteissa myös lastensuojelun tai poliisin kanssa tehtävää yhteistyötä.

Uhrin tapauksessa ongelmaksi muodostuu se, että vanhemmat eivät uskalla ääritapauksissa päästää väkivalta- ja kiusaamisongelmien takia lastaan kouluun, jolloin koulunkäynti voi keskeytyä pitkiksi ajoiksi. Vaikka kyseessä ovat yksityistapaukset on tärkeä pitää yleensä mielessä poissaolojen seurannan ennalta ehkäisevä merkitys. Poissaolojen määrä ja niiden syyt ovat tärkeä indikaattori, jonka avulla voidaan tunnistaa oppilaan vaikeuksia ja puuttua niihin.

Vanhempien kokemuksissa toistuu myös epätietoisuus siitä, miten edetä kunnan tasolla, jos ongelmatilanteet eivät ratkea koulussa. Koulun henkilöstöllä ei aina ole riittävästi mahdollisuuksia ja keinoja puuttua ongelmatilanteisiin siten, että oltaisiin mahdollisimman varhain yhteydessä myös oppilashuollon tai lastensuojelun ammattilaisiin. Näitä palveluja ei välttämättä ole tarpeeksi koulun käytettävissä. Ratkaisemattomissa ristiriitatilanteissa paikallistasolla ei aina ole käytettävissä riittävän riippumattomaksi koettua asiantuntijatukea.