(18.8.2010) Talentia huostaanottokohusta: Syy poliitikoissa, ei sosiaalityöntekijöissä
Ongelmina ovat poliitikkojen saamattomuus ja kuntien budjetit, vastaa Sosiaalialan ammattijärjestö Talentian viestintäpäällikkö Kristiina Koskiluoma huostaanottokohuun.
Kansanedustaja Päivi Lipponen väittää MTV3:n haastattelussa, että kunnat huostaanottavat lapsia liian nopeasti ja kyseenalaisin perustein. Hän kertoo tapauksesta, jossa äiti toivoi, että hänen mielenterveysongelmista kärsivä lapsensa saisi terapiahoitoa. Kunta tarjosi ratkaisuna huostaanottoa, jota kautta myös terapia voisi järjestyä. Äiti ei tähän suostunut, ja hänen lapsensa pakkohuostaanotettiin.
Sosiaalialan ammattijärjestö Talentian viestintäpäällikkö Kristiina Koskiluoman mukaan syyt tämäntyyppisiin ratkaisuihin löytyvät laista ja kuntien budjeteista. Sosiaalityöntekijöitä niistä on turha syyttää.
– Vaikuttaa sosiaalityöntekijän hätähuudolta, että huostaanotetulle lapselle on pakko järjestää psykiatrinen hoito, kun normaalijärjestelmässä resursseja ei ole: tässä kohdin tulee tietenkin vaatia muuttamaan lakia ja budjetointia, ei tehdä huostaanottopäätöksiä, Koskiluoma toteaa.
Lue koko artikkeli Iltalehden verkkosivuilta
Related posts:
(7.3.2012) Kouluterveydenhuollon säästöt ovat tulleet kalliiksi
(11.3.2009) Päivi Lipponen: Vanhempia pakotetaan antamaan lapsensa huostaan
(1.7.2011) Kosketuksen puute voi masentaa lapsen
(26.11.2012) Nuorten hyväksi -kampanjan avaus: Nujerretaan toimettomuus ja yksinäisyys
(10.4.2013) Poliisi: Alppilan opettajaa ei syytä epäillä rikoksesta
(16.4.2013) MOT: Lastenkotisäätiössä 25 miljoonan euron puhallus
(6.1.2014) Kaksoispojat haetaan poliisin toimesta pois kotoa 4.1.2014
Päivi Hirvonen
10.9.2010 at 17:21
En syyttäisi poliitikkoja oman kokemukseni mukaan.Asuessani Varkaudessa emme tulleet yhtään juttuun lastensuojelun kanssa,toisin kuin Savonlinnassa lastensuojelun kanssa on mennyt suurinpiirtein loistavasti.Näin ollen muuttuvina tekijöinä on ollut lastensuojelun henkilökunta.Tästä tehdyn päättelyn mukaan ihmiset ne töitä tekee,eli hyvän ja pahan ero johtuu lastensuojelun henkilökunnasta!
Kummitäti
2.1.2012 at 21:03
Vai poliitikoissa on vika… Ennemminkin ammattitaidottomissa sosiaalityöntekijöissä, ammattitaidottomassa kouluhenkilökunnassa sekä ammattitaidottomassa hallinto-oikeuden henkilökunnassa. ”Kun on kerran päätetty niin on päätetty ja läpi viedään, vaikka henki menisi”. Oli se sitten vaikka vähän niin kuin lain vastaista, tiettyjä viranomaisten tekoja läpi sormien katsomista.
Kummilapseni on päätetty ottaa huostaan, hallinto-oikeuden päätöksellä. Tämän tapauksen myötä olen menettänyt viimeisenkin uskoni Suomen lastensuojelujärjestelmään. Olen itse opiskellut sosionomiksi (AMK), mutta keskeyttänyt opinnot sosiaalitoimistossa tekemäni harjoittelun jälkeen. Ennen sitä olin ollut mm. lastensuojelulaitoksessa harjoittelussa. Uskoni lastensuojelutyöhön alkoi horjua kovasti jo opiskeluaikanani. Näin ja kuulin niin käsittämättömiä tapauksia, että mieleni teki puuttua niihin ja yrittää takoa sosiaalialan ”ammattilaisille” järkeä päähän.
Nyt käsissäni on sitten kummilapseni tilanne. Kyseessä on keskivaikeaa masennusta sairastava murrosikäinen, jolla masennus näyttäytyy koulunkäyntivaikeuksina. Ongelmat koulussa alkoivat hänen ollessaan 5. luokalla. Välissä on pari sairaalakoulujaksoa, muutoin hän on suorittanut oppivelvollisuuttaan omassa koulussaan, ensin alakoulussa ja nyt yläkoulussa. Kummilapselleni myönnetyt tukitoimet koulunkäynnin vaikeuksiin ovat olleet olemattomat.
Alakoulussa hän tapasi muutaman kerran kuraattorin, hän sai yhdeksi kuukaudeksi oman lukujärjestyksen, oli pätkän sairaalakoulussa ja 6. luokalle hänelle myönnettiin henkilökohtainen avustaja. Avustaja osoittautui kuitenkin koko koulun avustajaksi, hän oli tarvittaessa muilla luokilla apuna ja toimi poissaolevien opettajien sijaisena. Tämän seurauksena hän oli poissa jopa lapsen verkostopalaverissa, missä käsiteltiin kouluasioita.
Yläkoulussa ei avustajaa enää annettu perusteluina: vaihtuva tuntiopettajajärjestelmä ei toimi yhdessä avustajan kanssa, avustaja ei voi seurata lasta jokapaikkaan ja se olisi myös leimaavaa. Erityisopetus kiellettiin 7. luokalla, koska sen ei katsottu soveltuvan hänelle. Erityisopetuksessa oli tuolloin koulun rehtorin mukaan huonommin käyttäytyviä oppilaita ja ryhmä olisi vaarantanu kummilapseni. Samalla kummilapselleni puuhatti väliaikainen erottaminen koulusta huonon käytöksen johdosta. Näille erityisryhmän oppilaille ei samaa toimenpidettä tehty. 8. luokan alussa hänelle tehtiin, viimein, kirjallinen opetussuunnitelma. Siihen kirjattiin mm. oikeus osittaiseen erityisopetukseen sekä tukiopetukseen, nuoren itse halutessa myös kuraattorin tapaamiset järjestettäisiin. Kuraattoria hän ei ole tavannut vielä tähän päivään mennessä (nyt siis 8. luokalla), tukiopetusta ei ole annettu tuntiakaan. Ensimmäisessä jaksossa hän suoritti kaksi oppiainetta kokonaisuudessaan erityisopetuksessa, muutoin kulki oman ryhmänsä mukana. Koulu sujui hyvin ja ilman suurempia ongelmia. Toisessa jaksossa erityisopetus vähennettiin yhteen viikkotuntiin ja lopulta kiellettiin kokonaan. Perusteluna oli, ettei hänellä ole oppimishäiriötä vaan hänen oppimistaitonsa vastaavat ikäistään. Masennuksen aiheuttama koulunkäynnin vaikeus ei kuulemma riittänyt syyksi erityisopetukseen, vaikka lain mukaan erityiopetus ja muut erityiset toimenpiteet kuuluvat oppimisvaikeuksista tai muista koulunkäynnin vaikeuksista kärsiville. Erityisopetuksen puuttumisen lisäksi kummilastani vaivasi tuleva hallinto-oikeuden käsittely. Sanomattakin varmaan selvää, että koulu meni huonommin.
Hallinto-oikeuden käsittelyssä rehtori totesi kuluneesta syksystä samat asiat kuin mitä olen yllä kirjoittanut. Kummilapseni on suorittanut opintonsa normaalisti, hänellä on syksyltä suorittamatta yksi ainekirjoitus sekä liikunnan osasuorituksia 2 kk kestäneen liikuntakiellon takia. Tästä huolimatta hallinto-oikeus katsoi, ettei kummilapseni voi suorittaa oppivelvollisuuttaan loppuun omassa koulussaan ja välinpitämättömyydellään koulua kohtaan hän vaarantaa turvallisen ja terveen kasvun ja kehityksen.
Hetkinen, jäikö minulta nyt jotain ymmärtämättä tästä asiasta vai voidaanko oikeasti sivuuttaa ne kaksi tosiseikkaa, että ensin lapselta on kielletty kaikki tukitoimet, sitten ne on annettu ja kun koulu onkin alkanut sujua paremmin, ne on taas otettu pois? Voidaanko todellakin sanoa, että jos laki takaa oikeuden erityisiin apukeinoihin koulussa, niin niitä ei tarvitse antaa koska ei voida katsoa että lapsi voi niiden turvin suoriutua koulusta? Vaikka on näyttöä, että voi… Ja voidaanko huostaanotto tehdä ennakoiden, jos ei sujukaan? Aivan käsittämätöntä.
Ongelmia kummilapsellani on vain ja ainoastaan koulussa. Tilanne kotona on asettunut sen jälkeen, kun masennuksen hoito on saatu tasapainoon ja ongelmat ovat normaaleja murrosikäisen ongelmia. Muualla ongelmia ei ole edes ollut. Hän mm. pelaa joukkuepeliä SM-tasolla ja on pidetty joukkueen jäsen, hän saa kehuja kavereiden vanhemmilta kohteliaasta ja ystävällisestä käytöksestä ja hänellä on paljon ystäviä. Koska koulunkäynnin vaikeudet eivät yksinään riitä syyksi, on yhdeksi perusteluksi kirjattu kodin ja koulun yhteistyönongelmat, jotka vaikuttavat negatiivisesti lapseen ja antavat vääränlaisen käyttäytymismallin. Kyseessä on siis sellainen yhteydenpito, missä äiti vaatii laillisia oikeuksia lapselleen. Rehtorinkaan mielestä näitä ongelmia ei enää edes ole vaan koko kasiluokan ajan koti ja koulu ovat voineet toimia hyvässä yhteistyössä. Tässä tapauksessa siis katsotaan menneeseen aikaan, mitä ei enää ole. Sellaiseen, mikä ei pätisi enää huostaanoton edellytyksiä uudelleen arvioitaessa.
Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella ja miten tämä oikeasti voi olla mahdollista? Päätöksen perusteluissa kummilapseni sairastama keskivaikea masennus on sivuutettu kokonaan. Jej, lisää vettä myllyyn.