
Eläköön kyläkoulu! – Eira Korpinen
Eläköön kyläkoulu! – Eira Korpinen
Kyläkoulujen lakkautusbuumilla hatarat perusteet.
2000-luvulla on lakkautettu jo noin tuhat kyläkoulua. Sulkemisperusteina ovat yleensä olleet kunnan taloudelliset vaikeudet ja koulujen pienet oppilasmäärät. Olisivatko päätökset voineet olla erilaisia, mikäli päättäjät olisivat perehtyneet maaseutukouluja koskeviin tutkimustuloksiin?
Nykyisin uusina ajatuksina markkinoidut pedagogiset virtaukset ovat olleet kyläkoulujen käytäntöinä jo vuosikymmeniä. Kyläkoulussa toteutetaan tekemällä oppimisen ajatusta, käydään seikkailukoulua ja opitaan tutkimalla. Kyläkoulu on ollut edelläkävijä myös vuosiluokkiin sitomattomassa opetuksessa, joka on uusissa koululaeissa suositeltu opetusjärjestely.
Kyläkoulujen puolustajia kritisoidaan siitä, että he suhtautuvat asiaansa tunteella. Olisiko koululaitoksen pikemminkin syytä olla ylpeä ihmisten vahvasta tunnesiteestä kouluun?
Kaikissa kunnissa kyläkoulujen lakkautuksilla ei ole saatu aikaan myöskään taloudellisia säästöjä. Koulutuksen kustannuksia koskevat tilastot osoittavat, että samaan aikaan, kun 300 koulua on lakkautettu vuosina 2000–2004, perusopetuksen menot ovat kasvaneet 24 %.
Teos Eläköön kyläkoulu! (PS-kustannus, 2010) paneutuu pienten koulujen lakkautusten syihin. Kirjan tekijät puolustavat kyläkouluja tutkimus- ja kokemusperäisen tiedon avulla. Teoksessa käsitellään oppimisen laatua kyläkouluissa, pienten koulujen pedagogiikkaa sekä kodin, koulun ja kylän välistä yhteistyötä.
KIRJOITA KOMMENTTI: