(30.5.2019) Luokanopettajakoulutukseen hakevien määrä romahti

Luokanopettajakoulutuksen hakijamäärät ovat romahtaneet kuudessa vuodessa lähes puoleen aiemmasta. Yhdeksi syyksi nähdään kielteinen mielikuva ammatista.

LUOKANOPETTAJAKSI haluaa yhä harvempi nuori. Hakijamäärät luokanopettajakoulutukseen ovat liki puolittuneet viimeisen kuuden vuoden aikana.

”Näyttää siltä, että luokanopettajakoulutuksen vetovoima vähenee. Lopulliseen hakijamäärään vaikuttaa kuitenkin moni muukin seikka kuin pelkkä kiinnostus alaa kohtaan”, toteaa opetusneuvos Armi Mikkola kulttuuri- ja opetusministeriöstä.

Romahdus on ollut raju. Vuonna 2013 luokanopettajaksi haki runsaat 8 300 ihmistä, tänä vuonna enää noin 4 700. Hakijoiden määrä lähes puolittui tänä aikana.

Myös ensisijaisten hakijoiden määrä on vähentynyt rajusti. Vuonna 2013 heitä oli noin 4 800, tänä vuonna enää noin 2 800.

Viime vuodesta hakijamäärät laskivat yhteensä 663:lla. Luvut koskevat yliopistojen suomenkielisten koulutusohjelmien hakijamääriä.

PERINTEISESTI opettajankoulutus on nauttinut Suomessa suurta arvostusta ja hakijamäärät ovat olleet runsaita. Nyt hakijamäärä on kuitenkin laskenut jo kuuden perättäisen vuoden ajan.

Myös Helsingin yliopistossa on havahduttu muutokseen.

”Hakijoita on ollut aina paljon, ja sitä on pidetty itsestäänselvänä. Luokanopettajakoulutusta ei ole markkinoitu mitenkään”, sanoo Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan opetuksesta vastaava varadekaani Anu Laine.

Laineen mukaan yliopistot aikovat nyt yhdessä alkaa markkinoida luokanopettajakoulutusta aiempaa enemmän.

YKSITTÄISTÄ syytä opettajankoulutuksen suosion laskuun ei ole. Kaikki haastatellut kuitenkin mainitsevat opettajan ammattiin liitetyt mielikuvat.

”Koulumaailmaa käsittelevä uutinen on yleensä aina negatiivinen. Totta kai se vaikuttaa siihen, kuinka kiinnostavana ala nähdään”, Mikkola sanoo.

Luokanopettajien osaamiseen kohdistuvat vaatimukset ovat kasvaneet kuluneina vuosina. Samaan aikaan myös kriittisten puheenvuorojen määrä julkisuudessa on kasvanut.

Opetusalan ammattijärjestö OAJ kritisoi alan työoloja. OAJ:n erityisasiantuntija Päivi Lyhykäisen mukaan koulutusleikkaukset ja erillisen erityisluokkaopetuksen purkaminen ovat vaikuttaneet suuresti opettajan ammattiin.

”Opettajien työnkuvaan tulee jatkuvasti uusia tehtäviä, jotka eivät näy missään, mutta lisäävät työtaakkaa.”

Hakijamäärän romahdus ei kuitenkaan tarkoita pelkkää kiinnostuksen vähenemistä. Alalle hakeneiden määrään vaikuttavat myös muun muassa ikäluokkien pienentyminen ja vuonna 2016 voimaan astunut ensikertalaiskiintiö.

Lisäksi korkeakouluhakujen yhdistyminen vuonna 2015 sekä Savonlinnan luokanopettajakoulutuksen siirtyminen Joensuuhun vuonna 2018 voivat näkyä hakijamäärissä. Nämä muutokset eivät yksinään kuitenkaan selitä systemaattista laskua.

TULEVAT opettajat hakeutuvat alalle usein idealistisista syistä. Monelle opettajan ammatti on edelleen kutsumus.

”He haluavat auttaa ihmisiä elämässä. Moni heistä on ainakin osittain maailmanparantaja”, sanoo yliopistonlehtori ja kasvatustieteen dosentti Pekka Räihä Tampereen yliopistosta.

Räihä opettaa tulevia luokanopettajia Tampereen yliopistossa. Hänen mukaansa opetuksessa on tärkeintä laajentaa sitä mielikuvaa opettajuudesta, joka opiskelijalta on jäänyt omasta kouluajastaan.

Myös Laine opettaa tulevia luokanopettajia, mutta Helsingin yliopistossa. Hänen mukaansa opiskelijat ovat erittäin motivoituneita ammattiinsa.

”Pelkoa en ole heissä havainnut. Mutta kyllä he haluavat koulutuksessaan valmiuksia heitä mietityttäviin asioihin, kuten esimerkiksi työrauhan ylläpitämiseen ja työssä jaksamisen keinoihin.”

LAHTELAINEN Immo Sipponen haluaa luokanopettajaksi tosissaan. 19-vuotias viime kevään ylioppilas hakee nyt luokanopettajaksi ensimmäistä kertaa.

Pääsykoe on monivaiheinen. Sipponen on jo selvittänyt kirjallisen kokeen ja valmistautuu nyt kesäkuussa pidettävään soveltuvuuskokeeseen.

Sipposen mielestä opettaminen on merkityksellistä työtä.

”On hienoa, jos voi auttaa toista ihmistä ymmärtämään uusia asioita ja näin vaikuttaa hänen tulevaisuuteensa edes vähän.”

Sipponen on työskennellyt muutaman kerran sijaisena koulussa. Myös hänen äitinsä työskentelee luokanopettajana. Omasta mielestään Sipposella on realistinen kuva opettajan työstä.

”Vaikeuksia varmasti tulee jossain vaiheessa uraa. Esimerkiksi kodin ja koulun yhteistyö voi olla asia, joka ei aina toimi.”

Kirjoittelu opettajan ammatin ympärillä ei ole vaikuttanut Sipposen haluun päästä alalle. Tulevaisuus opettajana tai ammatissa jaksaminen ei häntä pelota.

Nykyisellään hakijoita opettajaksi on yhä paljon. Yliopistot voivat tehdä aloituspaikkoihin nähden kunnon valinnan, Mikkola korostaa.

Esimerkiksi Helsingin yliopistoon haki tänä keväänä noin 1 100 hakijaa, kun aloituspaikkoja on 120.

”Hakijoita on valtavasti. Voimme valita parhaat päältä”, sanoo Laine.

Pekka Räihä ja väitöskirjatutkija Ville Mankki kysyivät mielipidekirjoituksessaan HS:ssa viime viikolla, uhkaako Suomen kouluja pian opettajapula.

NYKYISILLÄ hakijamäärillä opettajapula ei ole todennäköistä, sanovat asiantuntijat HS:lle.

”En ole huolissani siitä, etteikö hakijoita ei ole tarpeeksi. Mutta olen huolissani laskevasta trendistä ja siitä, mitä se voi tulevaisuudessa aiheuttaa”, sanoo Laine.

Mikkolan mielestä olisi tärkeää selvittää tarkemmin, mistä syistä opiskelijat alalle päätyvät.

Räihän mukaan käynnissä voi olla perustavanlaatuisempikin muutos. Hän arvelee, että perinteinen suomalainen koulutususko voi olla hiipumassa.

”Voi olla, että kyseessä on isompi asia kuin pelkät hakijamäärät tai se, saadaanko opettajia tulevaisuudessa rekrytoitua tarpeeksi.”

Laineen mukaan suomalainen opettajantyö on levännyt sen oletuksen varassa, että opettajan työtä arvostetaan yhteiskunnassa.

”On huono asia, jos se pohja lähtee murenemaan.”

PAREMMAT työolot voi olla yksi tapa pitää ala vetovoimaisena.

”Kuntien pitää varmistaa opetukseen riittävät resurssit”, Laine toteaa.

Luokanopettajuudesta haaveileva Sipponen suhtautuu silti luottavaisesti tuleviin työvuosiinsa. Jos hän päätyy opettajaksi, hän toivoo, että ammattia arvostetaan yhä.

”Helpottaa kovasti, jos kaikki ovat yhtä mieltä ammatin tärkeydestä.”

Helena Korpela, HS