(23.8.2008) Nuorten psyykelääkkeiden käyttö lisääntynyt

23.8.2008 – Pohjalainen, Pauli Mörsky

Henkisestä pahoinvoinnista voi selvitä myös ilman lääkkeitä

Lisääntyvä keskustelu nuorten henkisestä pahoinvoinnista on lisännyt keskustelua myös lehtien sivuilla. Nuorten ja lasten mielenterveys ongelmien väitetään kasvaneen kaksinkertaisiksi viimeksi kuluneen 8 vuoden aikana. Samalla on esitetty, että myös psyykelääkkeiden käyttö ja psykiatristen palvelujen käyttö lisääntynyt samassa suhteessa. Asiasta uutisoi Satakunnan Kansa –lehti.

Voiko mielenterveyden häiriöistä sitten parantua ilman lääkitystä? Tästä on kokemusta 19-vuotiaalla Juho Harjulla, joka koki 2 kuukauden hoitojakson lasten psykiatrisella osastolla Seinäjoella, alakouluikäisenä.
– Olin rauhaton, eli minulla oli keskittymis-ja oppimisvaikeuksia. Olin todella ongelma opettajalle ja varmaan luokkatovereille. Minulle diagnosoitiin tunne-ja käytöshäiriö.

Juho ei muista mitään erityistä lapsuuteensa liittyvää ongelmaa, joka selittäisi kokonaan hänen käytöksensä. Olin parin vuoden vanha, kun vanhemmat erosivat ja jäin isän kanssa kahdestaan. Kävin pohjoisessa ensimmäisen luokan. Lääkärille Juho muistaa sanoneensa, että pelkää isän sairautta ja yksin jäämistä.
-Muutimme Pohjoissuomesta Seinäjoelle, jossa aloitin koulun uudelleen ensimmäisellä luokalla. samoihin aikoihin isä tapasi nykyisen vaimonsa.

En vieläkään osaa sanoa miksi koulu ei kiinnostanut, vaan jokin vapaudentunne ja riehuminen oli mielekkäämpää. Koulu oli minulle vain sitä, että sinne mentiin. Kotona käyttäydyin kuulemma ihan rauhallisesti. Sen verran minulla oli oireita jo mukana tulessa, että isä pyysi, että voisin käydä ekan luokan uudelleen. Hän ei pitänyt minua kypsänä toiselle luokalle, vaikka Pohjoisessa oli aloittamassa toista luokkaa.

Yksilöllistä hoitoa

Juho siirrettiin parinviikon jälkeen erityisluokkaan ja sieltä Törnävän sairaalan psykiatriselle osastolle, jossa hän sai hoitoa 2 kuukauden ajan. Kotona hän kävi hoidonaikana joka kolmas viikonloppu. Juhon mielestä aluksi oli vaikea sopeutua sairaalan sääntöihin.
– Hoito kesti muistaakseni vuoden, vaikka sitä määrättiin parivuotta. Kävin samalla koulua pienopetusryhmässä. Hoito auttoi ja oireet lievenivät niin, että minun katsottiin sopeutuvan normaaliluokalle.

Juhon isä, Ari-Pekka Harju sanoo kieltäneensä heti hoidon alussa pelkän lääkehoidon.
– Minusta oli ihan turhaa pumpata poikaan lääkkeitä, joiden vaikutuksista ei ollut tuolloin selvää tietoa. Minusta osa psyykelääkityksestä johtuu siitä, että hoitohenkilökunnalla ei ole aikaa potilaille ja heidät täytyy saada rauhallisiksi. Pistetään ihminen täyteen ”mömmöä”, jotta pysyy omissa oloissaan, hän arvioi.

Luotettavat ystävät tärkeitä

Juho muistaa, että hoidon jälkeen varsinkin ala-asteen viimeisillä luokilla, olivat todistuksen arvosanat hyviä.
– Täytyy arvostaa saamaani hoitoa. Pistivät pienen ipanan aisoihin, joka ei ymmärtänyt muuta kuin riehua, heittää Juho Harju.

Kauppaopistossa opiskeleva Juho kertoo ystäviensä joukossa olevan mielenterveyslääkkeiden käyttäjiä. Hän sanoo pystyvänsä keskustelemaan ystäviensä kanssa kaikista asioista, myös omista tuntemuksista.
-Mielestäni asiaa ei tarvitse hävetä, vaan apua kannattaa pyytää ja lapsille hoitoa pitää saada, ettei tule lisää Jokelan tai Keravan kaltaisia tapahtumia.

Juho sanoo koulukiusaamisen olevan yksi tekijä, joka aiheuttaa ongelmia.
-Ala-asteella kiusaaminen on enemmän pipojen viemistä tai huutamista. Yläasteella se muuttui henkiseksi, jolloin porukat menevät omiin ryhmiin ja joku jätetään aina ulkopuolelle jos ei käyttäydy samalla tavalla. Jotenkin erilaisuutta ei hyväksytä.

Hän uskoo, että kotioloilla on merkitystä nuorten käyttäytymiseen.

Asiasta lisää: