(28.7.2015) Mikael Gabriel vieraili vasta Muhoksella: ”Pohjolakoti on kaikista pahamaineisin”

Mikael Gabriel vieraili vasta Muhoksella: ”Pohjolakoti on kaikista pahamaineisin” Lastenkodissa asunut räppäri Mikael Gabriel, 25, on nähnyt omin silmin, miten karua väkivaltaa nuorten ja ohjaajien välillä on.

Räppäri on järkyttynyt Muhoksen Pohjolakodissa tehdystä murhasta. Hän vieraili itse Pohjolakodissa toukokuun lopussa keikalla.

– Pohjolakoti on kaikista pahamaineisin. En mä hirveesti ehtinyt nuorten kanssa juttelee, mut kyllä siellä aisti, ettei siellä monella oo hyvä olla, Gabriel kertoo Iltalehdelle.

Gabriel näki paljon väkivaltatilanteita asuessaan neljä vuotta lastenkodissa Kainuun Hyrynsalmella.

– Jos nuori käyttäytyi uhkaavasti, ohjaaja saattoi löydä, painaa maahan tai kuristaa seinää vasten. Nämä kokemukset jäi sitten ärsyttämään nuoria. Kyllä ohjaajatkin saivat välillä lyöntejä.

Räppäri ei itse joutunut väkivaltatilanteisiin ohjaajien kanssa, mutta muiden nuorten kanssa hän tappeli.

– Se nyt on ihan normaalia, että välillä tulee kahvipannusta päähän. Ei meistä kukaan kuitenkaan ikinä ajatellut tappavansa ketään.

Räppärin mukaan ei ole ihme, jos ohjaajia pelottaa perhekodeissa. Hänestä sijoitetut nuoret vasta vaarassa ovatkin.

– Tuntuu, et tää meno menee vaan hurjemmaksi. Huostaan otetuilla nuorilla on jo yleensä pahoja ongelmia itsensä kanssa, ja ne purkaa sitten niitä muihin. Keinot menevät vain rajuimmiksi.

Ei riittävästi tukea

Gabriel kuitenkin ymmärtää perhekodissa asuvien nuorten ahdingon. Monelle on haastavaa hyväksyä se, että joku tuntematon asettaa rajoja.

Gabrielista itse ongelma on kuitenkin henkilökunnan välinpitämättämyys.

– Ohjaajasta aisti heti, välittikö hän oikeasti. Näki niin paljon sitä, et porukka seisoo siellä vain rahan takia. Jos ohjaaja oli aidosti messissä, ei mulle ollut mikään ongelma totella sitä. Se tuntui perheenjäseneltä.

Johtoporras pielessä

Eniten viilattavaa olisi Gabrielin mukaan lastensuojelun johtoportaassa.

– Pääjohtajat olivat eniten pihalla. Ei niitä kiinnostanut yhtään ja ne teki työtään päin helvettiä. Jokainen nuori on erilainen, eikä se riitä, et on käyny jonkun koulutuksen ja sitten voi istua vaan byrokratiatornissa.

Yhteistyössä johtoportaan kanssa oli Gabrielin mukaan ongelmia viikoittain.

– Me nuoret yritettiin ottaa ite yhteyttä näihin johtaviin tyyppeihin, koska ne on ainoita, jotka voi oikeita päätöksiä tehdä. Jos jotain oli kohdeltu epäreilusti tai sit piti päästä lomalle esimerkiksi keikan takia, niin piti olla yhteydessä. Mut ei niihin saanu ikinä yhteyttä tai ne ei ymmärtäny tilanteita yhtään.

Gabrielin mukaan henkilökuntaa ei ollut aina riittävästi, varsinkaan yövuoroissa.

– Meillä oli yövuorossa aina vain yksi tyyppi. Yksi ohjaajista nukkui aina vuoronsa ajan. Me otettiin sen taskusta auton avaimet ja käytiin ajelemassa yöllä. Ei se huomannut mitään, kun me palautettiin avaimet ennen kuin se heräsi. Olihan se aika tyhmää, Gabriel naurahtaa.

Sairaan kovat paineet

Räppärin mukaan yhteiskunnalla on liian hyvä käsitys, mitä nuorten todellisuus nykyisin on.

– Sä oot joko paras tai et mitään. Paineet on ihan sairaan kovat, eikä monet kestä niitä.

Räppärin mukaan lastensuojeluun tarvittaisiin enemmän hyvinvointinäkökulmaa.

– Ei lasten- ja perhekotien pitäisi olla mitään nuorisovankiloita. Jos sun äidillä on alkoholiongelma, ei se ole sun vika. Nuorille pitäisi saada fiilis, että niistä välitetään. Sitten ei tulis tällaisia purkauksia.

Faneilta hätähuutoja

14-vuotiaana huostaan otettu Gabriel pitää omalla kohdallaan lastenkotia hyvänä ratkaisuna. Hän asui kasvatuskodissa neljä vuotta.

– Siellä mä aloin kirjoittaa riimejä, joten se oli tavallaan pelastus mun elämälle.

Gabriel saa päivittäin kymmeniä viestejä huostaan otetuilta faneiltaan.

– Tosi rankkaa settiä, itsemurhaviestejä ja kaikkea. Aika vaikee tilanne, kun ei oo niiden kaveri niin ei silleen voi auttaa. Vaikka en ehdi kaikkiin viesteihin vastaamaan, luulen, et tärkeintä on, että ne tietää, että mä luen viestit. Ne tietää, et ainakin joku kuuntelee.

Iltalehti / Hanna Gråsten