(3.8.2013) Osa suomalaislapsista joutuu maksamaan koulukirjansa

Lapsiaan kotona opettavat vanhemmat ovat käärmeissään korkeimman hallinto-oikeuden linjattua, että maksuttomat koulukirjat kuuluvat vain kuntien kouluja käyville oppivelvollisille.

Maksuttomien oppimateriaalien puute aiheuttaa tuohtumusta lapsia kotona opettavissa perheissä. Vaikka perustuslain mukaan perusopetus on maksutonta, viranomaiset ja tuomioistuimet ovat linjanneet toistuvasti, ettei kuntien tarvitse antaa esimerkiksi koulukirjoja kotiopetuksessa oleville lapsille.

Näin siitä huolimatta, että valtionosuudet kaikista lapsista menevät lyhentämättöminä kunnan kassaan.

Tällä hetkellä osa oppivelvollisista saa oppimateriaalit ilmaiseksi, osa ei. Lisäksi toiset kunnat antavat kotiopetukseen muun muassa oppikirjoja, kun toisaalla perheiden on hankittava kaikki itse.

Viime huhtikuussa korkein hallinto-oikeus linjasi, että oppimateriaalien maksuttomuus koskee vain kunnan järjestämässä opetuksessa olevia lapsia. Suomen kotiopettajat ry:n puheenjohtajan Juhani Paavolaisen mielestä ratkaisu on pikemminkin politiikkaa kuin juridiikkaa ja se kertoo karua kieltä yhtä lailla kotiopetukseen kohdistuvista asenteista kuin lasten oikeuksien kunnioittamisesta.

– Tämä päätös ei perustu mihinkään lakiin. Meillä ei ole mitään sellaista lakia, joka oikeuttaisi siihen, että lapsilta otettaisiin kirjat pois. Se on aivan väärä päätös, Paavolainen sanoo.

– Kaikkien lasten oikeus ilmaiseen oppimateriaaliin tulee perutuslaista. Ja tämä sama sääntö koskee kaikkia oppivelvollisia, siinä ei ole mitään erotusta ja poikkeusta.

Paavolainen laskee, että jo yhden lapsen kirjat ja muut oppimateriaalit maksavat noin 500 – 600 euroa vuodessa.

– Enää ei ole oppikirjamyymälöitä, millään kustantajalla. Oppimateriaaleja on ihan fyysisesti vaikea saada. Ne ovat myöskin kallistuneet. Aikaisemmin saattoi mennä kirjakauppaan ja selata niitä. Ne olivat ihan kohtuuhintaisia. Nyt jokaisesta kirjasta joutuu maksamaan käsittelykustannukset. Ne ovat myös kalliita. Hyvinkin kolmekymppiä joutuu maksamaan yhdestä kirjasta.

Yhdistys pohtii jatkotoimia

Suomen kotiopettajat ry:n mukaan kysymys on lasten perusoikeuksien ja yhdenvertaisuuden sekä kansainvälisten ihmisoikeussopimusten loukkauksesta. Yhdistys suunnittelee hakevansa KHO:n tuomion purkua ja harkitsee lisäksi valittamista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.

Perusopetuslain mukaan oppimateriaali on maksutonta oppilaille, mutta siinä ei erikseen mainita, tarkoitetaanko oppilaalla myös kotiopetuksessa olevia lapsia. Huhtikuussa antamassaan ratkaisussa KHO linjasi, ettei oppilaalla tässä tapauksessa tarkoiteta muita kuin kunnan kouluja käyviä. Oikeus korosti, että oppivelvollisuusikäisillä on aina halutessaan oikeus päästä kouluun maksuttomaan opetukseen.

Paavolainen muistuttaa, että Suomi on hyväksynyt varauksetta kansainväliset ihmisoikeussopimukset, joiden mukaan alkeisopetuksen on oltava maksutonta ja valtioiden täytyy kunnioittaa vanhempien oikeutta varmistaa lapsilleen heidän omien uskonnollisten ja aatteellisten vakaumustensa mukainen kasvatus ja opetus.

Kyseessä voi olla syrjintä

Euroopan yliopistollisen instituutin kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien professori Martin Scheinin arvioi, että KHO:n ratkaisu on sopusoinnussa perustuslain ja ihmisoikeussopimusten kanssa, sillä se kunnioittaa sekä oikeutta maksuttomaan perusopetukseen että oikeutta valita kotiopetus.

– Suomi on sinänsä aika hyvin luonut järjestelmän, jossa turvataan sekä oikeus maksuttomaan opetukseen, mukaanlukien oppimateriaali, että perheiden mahdollisuus valita muu kuin kunnallinen opetus, jos niin haluavat.

Scheinin kuitenkin huomauttaa, että maksuttomien oppikirjojen epääminen lapsilta on syrjintää, jos sitä käytetään kuin rangaistuksena kotiopetuksen valinneille. Jotta oppimateriaalien antamatta jättäminen ei olisi syrjintää, kuntien pitäisi pystyä perustelemaan asiallisesti, miksei annettavaa oppimateriaalia ole tai miksei se sovi kotiopetukseen.

Scheininin mielestä kuntien kannattaisi aktiivisesti tarjota oppikirjoja ja oppimateriaaleja kotiopetuksen varassa oleville lapsille, koska se on opetuksen laadun paras tae.

– Tarkoituksenmukaisinta olisi antaa oppimateriaalit kotiopetuksessa oleville perheille, koska siten voisi helpommin varmistaa peruskoulun oppisisällön saavuttamisen ja lisäksi edesauttaa sitä, että halutessaan lapset voisivat palata kouluun milloin tahansa. On siis tarkoituksenmukaista tarjota niitä kodeille, mutta niihin ei saa pakottaa, koska kotiopetuksessa on mahdollista valita ihan toiset oppimateriaalit vanhempien niin halutessa, Scheinin sanoo.

Kotiopetus on elämäntyyli

Paavolainen kuvailee kotiopetusta elämäntyyliksi. Suurin ero sen ja kouluopetuksen välillä on yksinkertaisesti se, etteivät lapset mene kouluun, vaan opiskelevat kotona ja muissa mahdollisissa oppimisympäristöissä.

Suomessa hyvin harva perhe valitsee kotiopetuksen. Paavolainen katsoo, että kaikkien perheiden yleisratkaisuksi kotiopetus ei sovi mutta silti sillä on hyvät mahdollisuudet yleistyä nykyisestä sen etujen vuoksi. Hän korostaa vanhempien ja lasten välisen tunnesiteen hyödyntämistä.

– Opettaminen ja oppiminen ovat sellaista, että siihen liittyy aina tunnesuhde. Vanhempien ja lasten välillä vallitsee tällainen tunnesuhde jo valmiina. En sano, etteikö se voisi syntyä opettajan kanssa, ja tietysti tarvitaan muitakin opettajia kuin vanhemmat, mutta kotona tämä tunnesuhde on jo valmiiksi. Vanhemmat ovat erittäin hyviä opettamaan lapsiaan. Kuka voisi rakastaa lapsia enemmän kuin heidän omat vanhempansa?

Asiasta kertoi YLE:n verkkosivut