(27.3.2017) Kuulosuojaimet päähän, matematiikan kirja auki: 10-vuotias Veeti saa apua pienryhmästä

Kuulosuojaimet auttavat Veeti Saarenpäätä keskittymään ympäristön hälystä huolimatta. Kuva: Raisa Krogerus

Paltamolaisen Korpitien koulun erityisopetuksessa on onnistuttu löytämään useita toimivia käytäntöjä lapsen kasvun ja kehityksen tukemiseksi.

10-vuotias Veeti Saarenpää ottaa oviaukkoon kiinnitetystä tangosta kiinni ja vetää muutaman leuanvedon ennen kuin asettuu oman pulpettinsa ääreen. Veetin lisäksi seitsemän muuta poikaa vetävät myös vuorollaan leukoja, ja siirtyvät sitten luokkahuoneessa omille paikoilleen.

Neljäsluokkalainen Veeti laittaa kuulokkeet korvilleen ja kaivaa pulpetista viidennen luokan matematiikan kirjan. Poika arvelee suorittavansa alakoulun matematiikan tehtävät kokonaisuudessaan jo viidennen luokan aikana.

Veeti on tullut pienryhmään alun perin oppimaan keskittymis- ja käyttäytymistaitoja, mutta yksilöllinen opetus pienryhmässä on mahdollistanut omien vahvuuksien harjoittamisen oppiaineissa.

– Pienryhmässä on rauhallisempaa opiskella oppiaineita, mukavammat olosuhteet ja samankaltaiset kaverit, listaa Veeti pienryhmän positiivisia puolia.

Erityislapsia opiskelemassa koululuokassa.

Isommassa ryhmässä haastavaa voi olla se, ettei ymmärrä asioita tai pysty keskittymään. Veeti tietää, että käytöksen alkaessa parantua pääsee isompaan ryhmään. Kehitettävät asiat ovat hyvin nuorella pojalla tiedossa.

– Joskus itsehillintä, vaikka kyllä siinäkin olen mennyt eteenpäin, miettii Veeti.

Matematiikan opiskelussa Veeti haluaa edetä nopeasti. Ikätovereiden tahtiin opiskelu tarkoittaisi hänelle itkua ja parkua.

– En halua jäädä jaaraamaan sitä samaa asiaa, Veeti kiteyttää.

Poikien asetettua pulpetteihinsa erityisluokanopettaja Tarja Leinonen, oppilaiden henkilökohtaiset avustajat sekä luokka-avustaja alkavat auttamaan heitä tehtävien suorittamisessa. Leinonen arvelee hymyillen, että yläkoulun erityisluokanopettaja Jarno Kaajavirta saa pian alkaa päntätä lukion matematiikkaa, jotta pysyy Veetin tahdissa mukana kun tämä siirtyy yläkoulun puolelle.

Reissuvihko Wilman sijasta

Paltamolaisen Korpitien koulun erityisopetuksessa on onnistuttu löytämään useita toimivia käytäntöjä lapsen kasvun ja kehityksen tukemiseksi. Taustalta löytyy pitkäjänteisen työn lisäksi useiden toimijoiden yhteisymmärrys tärkeistä tavoitteista ja arvoista, yhteisymmärrys lapsen hyvinvoinnista. Kommunikointi ja yhteistyö toimivat sekä koulun sisällä että kunnan ja kodin suuntiin.

Yksi Veetin luokalla käytettävistä tärkeistä viestintävälineistä on tarravihko eli reissuvihko. Koululla on käytössä myös Wilma-järjestelmä, mutta sitä Tarja Leinonen ei käytännössä käytä. Päivittäiset, henkilökohtaiset viestit kulkevat kodin ja koulun välillä vihkon kautta. Oppilasta myös kannustetaan ja opetetaan vihkon avulla.

Lapsen kanssa käsitellään asioita koulussa ja usein kotonakin, jos päivä ei ole sujunut mallikkaasti. Hyvästä päivästä saa vihkoon tarran.

– Olemme sopineet vanhempien kanssa, että tietty määrä tarroja oikeuttaa kahdenkeskiseen hiihtoreissuun tai muuhun kivaan tekemiseen, kertoo Tarja Leinonen.

Kun vihkoon kertyy neljä tarraa peräkkäisiltä päiviltä, saa lapsi myös koulussa palkinnon. Veetin luokassa se tarkoittaa lupaa pelata rajatun ajan suosittua autopeliä.

Kaksi koululaista pelaa tietokoneilla.

Asiattomasta käytöksestä saadut varoitukset kirjataan luokkahuoneen taululle. Kolmesta varoituksesta menettää tarran. Lapsi siis tietää, milloin varoitus tulee ja osaa korjata käytöstään ennen tarran menetystä.

Tarravihkoa voi hyödyntää myös isommissa luokissa, jos yksittäisellä oppilaalla on ongelmia käyttäytymisen säätelyssä.

Vanhemmalla on tärkeä osa lapsen koulukäyttäytymisen tukemisessa. Aina lapsella ei ole ongelmia kotona, vaan hän voi kokea suurempia ja kovempia paineita nimenomaan koulussa ja ryhmässä.

Opettaja puolustaa lasta tarvittaessa

Neljäsluokkalaisen Timon äiti Piola Härkönen kokee yhteydenpidon kodin ja koulun välillä tärkeäksi lapsen koulunkäynnin kannalta. Lapsen päivittäiset kuulumiset kodin ja koulun välillä vaihtuvat reissuvihkon lisäksi puhelimitse ja tekstiviestein.

Pienryhmässä koululaiset opiskelevat kukin omaan tahtiinsa.Kuva: Raisa Krogerus

Timo siirtyi yleisopetuksen ryhmästä pienryhmään toisella luokalla. Keskittyminen tehtäviin oli ääniherkälle Timolle isossa ryhmässä vaikeaa hälyn ja oppilasmäärän vuoksi. Pienryhmässä koulunkäynti on sujunut paremmin. Tukena opiskelussa Timolla on myös koulunkäyntiavustaja, joka ohjaa pojan tehtävien tekoa.

– Timo pystyy keskittymään omaan tekemiseen ja saa tarvitsemansa avun. Isossa ryhmässä koulunkäynti meni pelleilyksi, Härkönen kertoo.

Pienryhmäluokassa on käytössä erilaisia oppimisen ja rauhoittumisen välineitä kuten kuulosuojaimia ja sermejä. Lisäksi avustajat mahdollistavat opiskelun yksilöllisen etenemisen.

Myös kannustaminen auttaa lasta. Korpitien koulun pienryhmässä oppiaineissa etenemisestä tai ison kokeen suorittamisesta voi saada reippauspalkinnon. Palkinto voi olla esimerkiksi sovitun oppitunnin tehtävien tekeminen tabletilla.

Härkösen mukaan opettajalla on merkitystä. Hyvä opettaja osaa huomioida lasten yksilölliset tarpeet, mutta on silti napakka ja puuttuu asioihin heti, olipa kyse mistä tahansa.

– Esimerkiksi Tarja puolustaa lasta tarpeen vaatiessa, jos tätä syytetään turhasta, Piola Härkönen kiittää poikansa opettajaa.

Toimivista käytännöistä huolimatta koulun ja kodin välille ei aina automaattisesti synny yhteistä näkemystä. Erityisopettaja Tarja Leinosen mukaan näkemyseroja voi syntyä esimerkiksi käytöstavoista, lääkityksestä ja terapioista.

Vanhemmat voivat olla myös epäluuloisia ja pelokkaita haastavien asioiden edessä. Ajan kanssa ja avoimen keskustelun avulla yhteinen näkemys on mahdollista rakentaa.

Lapsi siirtyy ketterästi pienestä ryhmästä isompaan

Korpitien koululla pienryhmän lapsi osallistuu yleisopetuksen tunneille kaikissa aineissa, joissa se on lapsen kannalta mahdollista. Esimerkiksi Veeti osallistuu yleisopetukseen jo tekstiili- ja teknisen työn, liikunnan, englannin, musiikin ja ympäristöopin tunneilla.

Erityisluokanopettaja Tarja Leinosen mukaan oppilaiden siirtyminen ryhmien välillä on alkanut sujua koulussa sitä paremmin, mitä enemmän sitä on tehty.

– Luokkani ei ole lopullinen sijoituspaikka, vaan moni lapsi siirtyy isoon luokkaan kun saadaan palikat kohdalleen.

Tilanne on Leinosen mukaan poikkeuksellisen hyvä ja asioihin puututaan varhain. Myös Paltamon kunnassa ollaan tyytyväisiä siihen, että koulussa on onnistuttu katsomaan oppilasta yksilönä ja miettimään oppilaiden omia polkuja.

– Koululla siirrytään ketterästi pienryhmiin ja pienryhmistä pois, jos huomataan että tilanne muuttuu, kiteyttää Paltamon kunnan sivistysjohtaja Hanna-Riikka Karjalainen.

Pienryhmän oppilaiden osallistumista yleisopetukseen edesauttaa se, että opettajat kohtaavat koulupäivän aikana usein kasvokkain. Ongelmatilanteet voidaan ottaa esille välittömästi ja selvittää heti.

Sujuvasti asteelta toiselle

Alakoulusta yläluokalle siirryttäessä yhteistyö jatkuu yläkoulun erityisluokanopettaja Jarno Kaajavirran kanssa. Avoimuus vanhempien ja uuden opettajan välillä edesauttaa muutoksessa. Yläkoululaisten kohdalla yhteydenpito hoituu tarvittaessa puhelimella.

Yläluokkien pienryhmän oppilaat opiskelevat joustavasti yleisopetuksen ryhmissä. Oppilaiden tueksi isoon ryhmään voi tulla myös avustaja, mikä usein ilahduttaa yleisopetuksen opettajia.

– Tällä hetkellä kaikki oppilaani pystytään integroimaan yleisopetuksen ryhmiin ainakin taito- ja taideaineissa, toteaa Kaajavirta.

Toisen asteen opintoihin siirryttäessä pienryhmän oppilaat saavat tukea tarpeen mukaan. Oppilaat käyvät tutustumassa oppilaitoksiin yleisopetuksen ryhmän kanssa tai tarvittaessa yksilöllisesti aikuisen kanssa.

Tulevaisuudessa pienemmillä panoksilla

Erityisluokanopettajat kiittävät kunnan suhtautumista erityisopetukseen. Paltamon kunnan sivistysjohtaja Hanna-Riikka Karjalainen rakentaa yhteistyötä koulun ja rehtoreiden kanssa. Koulun esittämät rahoitustoiveet liittyvät usein avustajien palkkaamiseen ja oppilaiden henkilökohtaisten avustajien määrään. Myös henkilöstön riittävyyteen liittyen tulee toiveita.

Hyvinvointi ja nuoret ovat Paltamon kunnan strategian painopistealueita. Täten myös koulua koskevat ehdotukset ovat perusteltuja.

– Kun puutumme varhaisessa vaiheessa, pääsemme hieman pienemmillä panoksilla tulevaisuudessa, kiteyttää sivistysjohtaja Hanna-Riikka Karjalainen.

Kaksi koululaista pelaa jalkapalloa välitunnilla.

Esimerkiksi vielä nelisen vuotta sitten koulutetun avustajan saaminen ei ollut itsestäänselvyys. Avustajiksi saatiin usein työllisyysvaroin palkattuja työntekijöitä lyhyeksi ajaksi kerrallaan. Jatkuvuuden puute ja aikuisten vaihtuvuus oli raskasta sekä opettajalle että oppilaille.

– Nyt tilanne on todella hyvä ja vakiintunut. Tulevaa syksyä ennakoidaan ja avustajatarvetta selvitetään ajoissa, kertoo erityisluokanopettaja Maria Juutinen.

Juutinen opettaa myös Korpitien koululla, hänen luokassaan on kuusi lasta, joilla on joko liikunta- tai kehitysvamma. Opettajan lisäksi luokassa on kaksi henkilökohtaista avustajaa sekä yksi päivähoidon kanssa jaettu luokka-avustaja. Juutisen oppilaat tarvitsevat apua, ohjausta ja huolenpitoa myös oppituntien ulkopuolella.

Avoin keskusteluyhteys opettajien välillä on sivistysjohtaja Karjalaisen mukaan onnistunutta ja tärkeä edellytys myös kokonaisuuden toimivuudelle. Asioihin reagoidaan nopeasti ja pienryhmätoiminta perustuu joustavuuteen ja tarpeeseen.

Erityisopetus ja sen järjestäminen herättävät usein keskustelua puolesta ja vastaan. Myös kasvatusalan ammattilaisten mielipiteet ovat usein jakautuneet, osa puolustaa pienryhmäopetusta, osa puolestaan puhuu esimerkiksi samanaikaisopetuksen puolesta.

Erilaisuus osana elämän rikkautta

Kun matematiikan tehtävät on oppikirjasta suoritettu, saavat Tarja Leinosen oppilaat pelata oppimispelejä tietokoneiden tai tablettien äärellä. Veeti laskee kuulokkeet ja suuntaa tietokoneen äärelle. Mutta miksi matematiikan opiskelu nopeasti on 10-vuotiaalle Veetille niin tärkeää?

– Siitä on apua joissakin oppiaineissa, kuten fysiikassa ja kemiassa. Tuntuu, että kemia on sellainen mielenkiintoinen oppiaine, arvelee Veeti tulevista oppiaineistaan.

Erityisluokanopettajan pitkäjänteinen työ voi parhaimmassa tapauksessa olla onnistunutta ennaltaehkäisevää työtä, joka maksaa itsensä takaisin.

Opetus- ja kulttuuriministeriön opetusneuvos Jussi Pihkalan mukaan vuorovaikutus kaikkien lasten ja nuorten kanssa on kehityksen kannalta tärkeää. Syrjäytymisen ehkäisyssä merkitsee se, että opetuksen kannalta välttämätön tuki järjestetään riittävällä tasolla.

– Kaikille on tärkeää kohdata erilaisuutta ja nähdä se osana elämän rikkautta, kiteyttää Pihkala.

Opettajilla on selkeä näkemys siitä, mistä tietää oman työn onnistuneen.

– Tiedän sen siitä, kun joku oppilaista pääsee sinne yleisopetukseen. Tai siitä, että hän ei syrjäydy, toteaa Tarja Leinonen.

Onnistumisen tunnetta lisää myös se, kun oppilas yläkoulusta lähtiessään pääsee ammattikouluun tai lukioon. Leinonen arvelee, että valmistuvia lapsia tulee olemaan enemmän tulevaisuudessa, myös hänen nykyisestä luokastaan.

Yläkoulun erityisluokanopettaja Jarno Kaajavirta on samoilla linjoilla Leinosen kanssa. Oppilaat tulevat vuosienkin jälkeen kertomaan, miten heillä on mennyt. Se on parasta palautetta.

– Kun huomaa, että oppilaat ovat omillaan ja löytäneet sen paikkansa, ne ovat niitä herkkuhetkiä.

Tilastokeskuksen mukaan tutkintoon johtavan ammatillisen koulutuksen opiskelijoista erityisopetusta saaneiden määrä (siirryt toiseen palveluun) on kasvanut tilastoinnin aloitusvuodesta 2004 lähtien.

Jutun kirjoittajat: Raisa Krogerus ja Siiri L’Ecuyer

kirjoittajat ovat Haaga-Helia ammattikorkeakoulun opiskelijoita, jotka työskentelivät Yle Kajaanin toimituksessa.