
(23.9.2014) A2 Koulukiusaamis-ilta 7.10.2014
Ajankohtaisen kakkosen Koulukiusaamis-ilta kokoaa studioon kiusattuja, kiusaajia, opettajia, vanhempia ja sivustakatsojia.
Luvassa on kaksi tuntia suoraa puhetta, tavoitteena löytää uusia ideoita kiusaamisen vähentämiseksi. Mitä kukin voi ihan itse tehdä paremmin?
Mikä on viatonta läppää, mikä kiusaamista? Miksi kiusaaja kiusaa? Miksi joku päätyy kiusatuksi? Tekevätkö opettajat kaiken voitavan, vai olisiko vielä parantamisen varaa? Onko vanhempien puuttuminen kiusaamiseen hyödyksi vai haitaksi?
Studiokeskustelussa ovat mukana mm. koulukiusatut Kristoffer Ignatius, Iina Kangasharju ja Roni Alho, entiset koulukiusaajat Jukka Duudson ja Juulia Soidinaho, lukiolaisten liiton puheenjohtaja Otto Ahoniemi, bussisankari Juho Räty, koulukiusaamiseen puuttunut Wenla Hohenthal, KiVa-koulun äiti Christina Salmivalli, opettajat Tiina Keskinen, Maarit Korhonen, Tapani Pietilä ja Rauno Haapaniemi, kiusaamista tutkinut Niina Mäntylä ja Riitta Kuismanen sekä kiusattujen vanhemmat Hanna Saarinen ja Ari-Pekka Harju. Studioyleisönä on joukko Yle Uutisluokkien oppilaita Kouvolasta, Helsingistä, Tampereelta, Vesilahdelta ja Sastamalasta.
Televisiokeskustelun kanssa samaan aikaan käydään myös A2 Koulukiusaamis-chat osoitteessa yle.fi/a2ilta. Twitterissä, Facebookissa ja Instagramissa keskustelua käydään tunnisteella #a2ilta.
A2 Koulukiusaamis-illan juontavat Kati Leskinen ja Pasi Toivonen.
Reino Vaaraniemi
24.9.2014 at 23:13
Aloitin kansakoulun Ylitornion Kantomaanpään kansakoulussa 1954. Ensimmäisestä luokasta alkaen olin opettaja Kirsti Tervahaudan silmätikkuna, en tehnyt mitään oikein ( osasin lukean mennesäni I luokalle samoin osasin kertotaulut, jotka isäni oli opettanut) Käsittämätöntä on, että hän pilkkasi minua muiden oppilaiden nähden.
Esim. Olen hidas syömään ja nieleminen on edelleen hidasta. Tämä oli erikosesti opettajan pilkan kohde, kun useimmiten ruokailuni venyi muita pitempään, hän suuureen ääneen julisti, etteiko tuo ” kuikka saa ruolaansa niellyksi”. Opettajan käytös oli niin törkeää, että jopa toiset alle 10v oppilaat lohduttivat minua ja sanoivat, että älä välitä, sehän on ollut hullujenhuoneella hoidossa.
Samoin oli urheilussa. Olin innokas urheija ja pärjäsin monissa lajeissa jopa itseäni vanhemmille. Yhtään kertaa opttaja ei huomioinut sitä, että menestyin koulujen välisissä kilpailuissa. Tosin hän ei voinut jättää niistä minua poiskaan, koska toiset opettajat päättivät myös ketä kulloinkin kisoihin valitaan. Tällainen kohtelu kalvoi itsetuntoani hyvin kauan, olin epävarma, enkä uskaltanut tuoda mielipiteitäni esiin. Muutoin oppilaiden välinen kiusoittelu jne. oli mielestäni vähäistä verattuna ko. opettajan käyttäytymiseen. Olen keskustellut jälkeenpäin luokkatovereiden kanssa ko.tapahtumista ja hekin muistavat asiat aivan käsittämättöminä vaikkakin elettiin 1950 lukua. Henkilökohtaisesti tällä hetkellä pidän suurimpana ongelmana suomen lasten suojelua. Avio- ja avoero toilanteessa poikalapset jäävät täysin heitteille.
Kaikella kunnioituksella äitejä kohtaan, mutta heillä ei ole ero tilanteessa eväitä selvitä poikalasten vaatimista harrastus ym. toiminnoista. Ei tarvita oppivelvollisuusikärajan nostoa, jos hoidetaan asian ennenkuin ongelmia syntyy. Olen ollut yli 40 vuotta nuorisovalmennuksessa ja nähnyt ongelmat tosi läheltä, joten tiedän mistä puhun. Lopuksi näkemykseni Mannerheimin lastensuojeluliitosta. Äitien suojeluliitto, jonka henkilöstöstä 99% on naisia.