(17.1.2017) Simon onnettomuus oli odotettavissa

Simon onnettomuus oli odotettavissa, sanovat kyydissä olleet koululaiset. Oppilaiden puhemiehenä toiminut Mimosa Karjalainen valitti kyydeistä lukuisia kertoja koululle.

Simon tiistaiaamuinen koulubussin ojaanajo oli vain ajan kysymys. Tätä mieltä ovat Mimosa Karjalainen, Anna-Sofia Lahti ja Saija Kuukasjärvi, jotka olivat mukana seitsemän lapsen loukkaantumiseen johtaneessa kolarissa tiistaina.

– Meno on ollut aivan villiä. Olen valittanut monta kertaa koululle asiasta. Piti sitten rysähtää ennen kuin meitä uskotaan, Mimosa Karjalainen puuskahtaa.

Kuntaan kerrottiin muun muassa kuskien holtittomasta ajokäyttäytymisestä, hiirten ja lintujen ulosteista autoissa ja märistä penkeistä, rikkinäisestä katosta sekä turvavöiden puutteesta. Tiistaiaamuna Ranuantien ja Pohjoispuolentien risteyksessä ojaan ajaneessa bussissakaan ei ollut turvavöitä.

Käytävän viereisillä penkeillä ei lasten mukaan ollut myöskään käsinojia, jotka olisivat pitäneet kyytiläiset penkeissä.

– Viimeksi maanantaina meinattiin jäädä rekan alle samassa risteyksessä. Yhden kuskin aikana ajettiin enemmän vastaantulevien kaistalla kuin omalla ja kerran vastaantulevasta autosta lähti peili meidän mukaan, jatkuviin vaaratilanteisiin suivaantuneet nuoret kertovat.

Onnettomuus johtui Lapin poliisin konstaapeli Tuomo Väyrysen mukaan siitä, että autoa kuljettanut kuski saapui risteykseen liian kovalla tilannenopeudella. Kyseessä ei ollut ylinopeus, mutta kuskia epäillään liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

Lapset olivat omien sanojensa mukaan varoittaneet kuskia tulossa olevasta risteyksestä ja paikalla on myös asiasta kertova liikennemerkki. Kuski ei kuitenkaan vastannut lapsille eikä reagoinut varoituksiin.

Ylikärpässä asuvien Pirita Pakarisen ja Maria Gomanin mukaan t-risteykseen on pakko hiljentää ja jopa pysäyttää auto, jotta kääntyessä pystyy kunnolla havainnoimaan muuta liikennettä. Pakarinen on Mimosa Karjalaisen ja myös kyydissä olleen Taru Karjalaisen äitipuoli.

Gomanin lapsia onnettomuusbussin kyydissä oli kolme: Anna-Sofia, Petteri ja Jesse Lahti.

– Eikä siellä tavallista liukkaampaa ollut. Joka aamu olen saanut sydän kauhusta kylmänä laittaa lapsia kouluun. Kyllä se kertoo kyydeistä, jos lapset sanovat, että pelottaa lähteä, huokaa Pakarinen.

Pelko osoittautui ikävä kyllä aiheelliseksi. Taru löi onnettomuudessa päänsä kaiteeseen, sillä hän istui pienempien joukossa bussin edessä. Maria Gomanin lapsista vakavimmin loukkaantui Anna-Sofia, joka jouduttiin käyttämään keskussairaalassa.

Jo ennestään kiusannut polven pehmytkudosvamma paheni ojaan ajossa saaduissa iskuissa.

Kerrottavaa riittäisi pidempäänkin. Nuorten mukaan yksi kyytiläisistä iski hampaillaan haavan huuleensa, yhdellä murtui nenä ja kolmannella repeytyi haava korvan taakse.

– Kysymys Simon päättäjille kuuluu: Mitä pitää tapahtua ennen kuin meidänkin lapsillamme ja heidän turvallisuudellaan on väliä, kysyy Maria Goman.

Pakarinen puolestaan ihmettelee, miksi paikallinen taksikuski ei ole kelvannut kuljettamaan Ylikärpän lapsia kouluun Simoon saakka, kun suurin osa lapsista on kuitenkin pitänyt taksikyydillä viedä bussipysäkille odottamaan turvatonta kyytiä.

– Halvalla ei saa hyvää. Oli täysin selvää, ettei alkuperäisillä aikatauluilla pystyisi hoitamaan tätä hommaa, Goman kertaa.

Ongelmat eivät ole liittyneet vain turvallisuuteen.

Viimeksi maanantaina samalla linjalla oli ensin jäädä oppilaita kyydistä, kun kuski ei pysähtynyt. Koululle päästäessä matkalla nukahtanut Taru taas oli vähällä jäädä bussiin pidemmäksikin aikaa, koska kuski ei ollut tarkastanut autoa ennen poistumistaan koululta.

Käytännössä ongelmia oli kaikkien Orajärven käyttämien kuljettajien kanssa, aikuiset kertovat. Koululaiset kuvailevat suurinta osaa kuskeista ”kokemattomiksi”.

– Toisaalta, mistäpä ne olisivat ehtineet oppiakaan, kun syksystä lähtien on ollut varmaan kymmenen eri kuskia, Saija Kuukasjärvi napauttaa.

Kun koulukyytien kilpailutus seuraavan kerran tulee eteen Simossa, olisi Ylikärpän asukkailla pari pientä toivetta. Ensimmäisenä autoihin toivotaan säädettäviä selkänojia, jotta jo puoli seitsemän aikaan kouluun lähtevät lapset voisivat levätä yli tunnin mittaisella matkalla.

Tästäkin voidaan tinkiä, mutta turvallisuudesta ei enää voi joustaa. Koululaiset itse sanovat, että autoihin on saatava turvavyöt ja kuskien on oltava kokeneita.

– Paras meillä ollut kuski oli se, joka ei suostunut ajamaan turvavyötöntä autoa ja vaati kaikilta vyön käyttöä. Mutta eipä me kovin kauaa saatukaan hänen kyydissään kulkea, Anna-Sofia sivaltaa.

Simon koulutoimenjohtaja Matti Poikela kertoi jo tiistaina aamupäivällä, että kunta purki yhteistyösopimuksensa Orajärven bussien kanssa välittömästi onnettomuuden jälkeen. Kunta oli jo 15. joulukuuta ja 13. tammikuuta antanut yhtiölle kirjalliset varoitukset, jotka liittyivät muun muassa kuljetusten toistuvaan lipsumiseen sovitusta aikataulusta sekä kuljettajien epäasialliseen käytökseen.

– Tiistaista lähtien kyseinen yhtiö ei kuljeta yhtään Simon koululaista minnekään. Tilanne otetaan erittäin vakavasti, Poikela lupaa.

Lisäksi Simon turmabussin kyydissä olleille on tarjottu keskiviikoksi keskusteluapua.

Tiistai-iltapäivänä haastattelun aikana perheet saivat viestin, jonka mukaan kuljetuksia hoitaa toistaiseksi Kemin Liikenne. Mimosa Karjalainen ja muut kyytiläiset ovat ilahtuneita muutoksesta.

– Toivottavasti ratkaisu on nyt pysyvä edes loppukevääksi. Kun koulu yhtäkkiä päätetään lakkauttaa, voisi edes tarjota turvallisen kyydin lapsille, toivoo Piritta Pakarinen.

Kaikista eniten sitä Ylikärpän väki kuitenkin toivoo, että onnettomuus herättäisi lopultakin Simon päättäjät pohtimaan säästöjen ja turvallisuuden merkitystä.

– Pohjolan Sanomat / Annemari Kallio 17.1.2017