Olet tässä:  / Köyhyys / Lukio / Uutiset 2015 / Vieraskynä / (9.2.2015) Wanhaksi rahalla

(9.2.2015) Wanhaksi rahalla

Vuosi sitten olin lukion ykkösellä katsomassa koulumme wanhojen tansseja. Siinä pukuloistoa ihaillessamme aloimme ystävieni kanssa haaveilla vuoden päästä häämöttävistä omasta päivästämme.

harsila

Pommi iski tajuntaani, kun eräs luokkalaiseni tyttö tokaisi: ”Wanhat on kyllä semmoinen köyhät kyykkyyn päivä”. Se veti hiljaiseksi. Ei minulla tulisi olemaan varaa, saati halua laittaa silmitöntä summaa rahaa yhteen päivään. Päätin pitää kirjaa kuluistani.

Ajattelin, että mekko olisi se, joka maksaisi eniten. Budjettini ehdoton maksimi oli 400 euroa. Onneksi löysin mekkoni syksyllä alennuksesta 295,92 eurolla. Mutta siitä ne kulut vasta alkoivatkin juosta.

Piti ostaa kengät. No enhän minä löytänyt tanssimiseen sopivia kenkiä kuin tanssiliikkeestä. Kassakone kilahti ja astuin kaupasta ulos 99 euroa köyhempänä. Sitten piti ostaa mekon istuvuutta parantavia tarvikkeita, siihen meni 28,80 euroa. Noh, halvemmaksi se tuli kuin ompelimo.

Sen jälkeen kaiken pikkusälän ostamisen, kuten meikkien, korujen ja sukkahousujen jälkeen yhden päivän koristautumisen loppusummaksi sain 641 euroa ja 86 senttiä.

Ensin tämä summa kuulosti suurelta, mutta kun vertasin omaa summaani muiden kuluttamiin rahoihin, omani ei ollutkaan niin suuri. Toisilla tytöillä pelkkä mekon hinta oli omaa kokonaissummaani kalliimpi.

Osalla rahaa menee myös jatkoihin, joihin liittyvät kalliit mökkivaraukset matkakuluineen, juomineen ja jatkovaatteineen. Omia kulujani pienentää se, että en mene jatkoille. Voin vain veikkailla millaisiin summiin jotkut pääsevät, tuhanteen tai jopa yli kahden tuhannen euron?

Wanhojen päivän suuren paineen edessä mietin, oliko minulla muuta vaihtoehtoa kuin ostaa itseni kauniiksi? Käytin yhteen päivään paljon säästöjäni.

On surullista, että ihanasta päivästä on tullut taloudellinen rasite nuorille ja heidän vanhemmilleen. Entä ne, joilla ei tähän ole varaa – jääkö tanssit tanssimatta?

Kirjoittaja opiskelee Jyväskylän Schildtin lukion toisella vuosikurssilla.

Tiina-Riitta Härsilä

2 kommenttia

  • Yksinhuoltaja

    / Vastaa

    Tämä on niin totta kuin voi olla… minulla on kaksi lasta käynnyt lukion ja toinen on valmistunut ylioppilaaaksi saakka. Lapset alkoit tressamaan jo siitä saakka kun tuli tieto noista tanssesita. Ja ihan hyvin he tiedostivat, että minulla ja heidän isällä ei ole paljoa laittaa heidän juhlaan. Mutta sen verran upeasti toimittiin meidän kaupungin sosilaalitoimistossa että saimme toimentulotukea kustannuksiin.

    Hankittiin kylläkin käytetyt vaatteet mutta ei se lapsten juhlaa huonontanut. Mutta sitä mieltä olen että koko perinne voitiais lopettaa. Kyllä tässä on koajan sellainen tunnu, että eliitti vastaan köyhät .

    Tänään oli myös Iltalehdessä juttu tästä ”Köyhät kyykkyyn -päivästä”

KIRJOITA KOMMENTTI:

Sinun email osoite ei tule näkyville, vaikka se on pakko laittaa. Pakollinen kenttä tulee täytää ( * )

Yhteystiedot

PERUSOPETUS.fi

Perus- ja erityisopetuksen tietopankki

Ylläpito ja yhteydenotot: Ari-Pekka Harju
puh: +358 50 5235 671
email: info(at)perusopetus.fi