(25.6.2015) Kuinka eräs opettaja hirtettiin julkisesti

Oheinen blogikirjoitus on kopioitu täältä

Viime toukokuussa murhattin 8- vuotias tyttönen Karlskronassa. Tutkimukset osoittivat, että tyttö heitettiin parvekkeelta alas ja hän kuoli vammoihinsa. Yara- tyttö oli palestiinalainen, joka oli lähetetty Gazan konfliktia pakoon setänsä luo Ruotsiin.

Hänen vanhempansa olivat Gazassa. Tutkimuksissa selvisi nopeasti, että setä ja hänen vaimonsa olivat kohdelleet tyttöä kaltoin. Heidät molemmat pidätettiin ja vangittiin murhasta epäiltynä.

Tapaus oli selvä. Tytöllä oli ollut usein mustelmia ja hän oli kertonut kavereilleen pelkäävänsä kotona. Myös koulussa oltiin huomattu, että kaikki ei ole hyvin. Rehtori Johan Johansson oli tehnyt kunnan sosiaalitoimelle peräti viisi kertaa ilmoituksen. Lopulta sosiaalitoimesta ilmoitettiin, että he ovat tehneet hoitoarvion ja juttu on siltä osin loppuun käsitelty.

Tyttö murhattiin toukokuun 1. päivä. Johan Johanssonin vaimo kertoo Aftonbladetissa, kuinka siitä alkoi hänen perheensä painajainen.

Karin Johansson kertoo, että Johan rakasti työtään rehtorina. Hän oli monessa mukana ja oli opettaja sydämestään. Kuitenkin jo viime vuoden syksynä tilanne niissä kahdessa koulussa, joista hän vastasi, oli katastrofaalinen. Kuusi kymmenestä oppilaasta oli maahanmuuttajia ja käytännössä jokainen heistä tarvitsi erityistoimenpiteitä. Henkilökunta venyi aivan äärimmilleen, he olivat jaksamisen rajoilla. Kouluilla oli yksi kuraattori pari tuntia viikossa. Tilanne oli siis aivan mahdoton.

Kun tyttö sitten murhattiin oli rehtori pohtinut kotona vastuutaan ja olisiko voinut tehdä jotain enemmän. Joka tapauksessa olihan hän kuitenkin tehnyt useita ilmoituksia sosiaalitoimelle, eli käytännössä voitavan. Vajaa pari viikkoa murhan jälkeen kutsuu terveyslautakunta rehtorin kokoukseen. Hän ei kuulemma voi jatkaa töissä sinä aikana kun kunta tutkii tapausta. Johan Johanssonille annetaan muutama vaihtoehto- joko omatoiminen vapaa, sairasloma tai ”timeout”, joka kerrotaan samana päivänä lehdistötilaisuudessa. Johansson valitsee timeoutin.

Parin tunnin päästä koulutoimesta kuitenkin ilmoitetaan, että rehtori vapautetaan virastaan kokonaan. Johanssonit näkevät tv:stä miten Karlskronan kunnan johto kertoo Johan Johanssonin olevan vastuussa tapahtumista.

Karin Johansson sanoo tämän olleen kuin puukko selkään.

Myöhemmin saman päivänä opettajaliitto pyytää tapaamista keskustellakseen Johanssonin kanssa hänen erottamisesta virastaan. Tapaaminen sovitaan seuraavaksi päiväksi, mutta sitä ei pidetä, koska Johansson on jo erotettu virastaan.

Yhdeksän päivän päästä Johanssonin erottaminen perutaan ja hän palaa töihin, mutta ei jaksa. Alamäki on alkanut. Karin Johansson kertoo, että Johan tuli epäileväiseksi kaikkia ja kaikkea kohtaan. Hänen puhelujaan ja työmeilejään ohjataan kollegoille. Se aiheuttaa vainoharhaisuutta. Mitä hänen ei anneta tietää? Johansson ei laske hetkeksikään puhelintaan ja seuraa tauotta mediaa. Karin Johansson alkaa nousemaan miestään aiemmin tarkistaakseen hiukan mitä media kirjoittaa tapaus- Yarasta.

Kaikki pahenee. Syyllisyys vaivaa Johania. Hän luulee kaikkien tuijottavan ja alkaa kuvittelemaan, että jotkut haluavat vahingoittaa hänen perhettään. Kun he menevät lapsiensa kanssa katsomaan poikabändi One Directonia on Johan selin yhtyeeseen ja vahtii selustaa. Salaliitot tulevat mukaan ja Johansson kuvittelee, että heidän taloaan salakuunnellaan ja hän luulee erään laulun olevan pilkkalaulu hänestä.

Tässä vaiheessa Johan ymmärtää tarvitsevansa apua. Hän aloittaa terapian, mutta siitä ei ole mitään apua. He joutuvat pari kertaa mielenterveysakuuttiin. Kerran lääkäri kysyy Karin Johanssonilta onko miehensä kertonut pahoista ajatuksista, että hän haluaisi hävitä kokonaan pois. Karin kysyy lääkäriltä pitäisikö Johanin kirjautua sisälle sairaalaan, mutta lääkäri kertoo, ettei Johan itse halua sitä. Karinin mielestä tämä on älytöntä, sillä Johan on liki psykoosissa eikä osaa päättää asioistaan. Hän ei osaa päättää edes kirjoittaako punaisella vai sinisellä kynällä.

Juhannusaattona tilanne kärjistyy. Johan on aivan sekaisin ja hokee, että en ole tehnyt mitään väärää. Karin iloitsee, että ehkä tilanne nyt vihdoin paranee. Mutta tilanne riistäytyy käsistä ja Johan Johansson ryntää autolleen ja ajaa lujaa vauhtia pois. Karin soittaa hätäkeskukseen ja puolentoista kilometrin päästä löydetään auto 30 metrin päästä metsästä ja Johan Johansson makaa ojassa. Hän yritti tehdä itsemurhan.

Vielä tänäänkin Johan Johansson makaa sairaalassa vakavien aivovammojen takia.

Karin Johansson kertoo SVT:n Blekingeuutisissa, että hänen miehensä hirtettiin julkisesti. Hän on ainoa, joka tuomittiin 8- vuotiaan Yara- tytön murhasta.

Kirjoitin tämän pitkän jutun sen takia, että tunnen myötätuntoa Johan Johanssonia ja hänen perhettään kohtaan. Mitä hän olisi voinut tehdä toisin? Selaillessa nettiä sain kuvan Johanssonista lapsirakkaana opettajana, jonka elämä uhrattiin monikulttuurisuuden alttarilla. Hän on ainoa, joka tuomittiin Yara- tytön murhasta, vaikka hänellä ei ole asian kanssa yhtään mitään tekemistä. Hän vain sattui olemaan sen koulun rehtori, jota tyttö kävi. Tapauksella on monikulttuurisuuden kanssa tekemistä siten, että Yaran isä lennätettiin Ruotsiin veronmaksajien rahoilla, hän saa automaattisesti turvapaikan ja asui puoli kesää Karlskronan kunnan piikkiin hotellissa. Hän ilakoi kaikkien iltapäivälehtien etusivuilla, että ei ennen luovuta kun vastuulliset virkamiehet on saatu vastuuseen tytön murhasta. Ja hänen mielestä Johan Johansson oli vastuussa murhasta, ei hänen veljensä ja hänen vaimonsa, jotka murhasivat tytön. Ruotsalainen tyttö ruotsalaisesta perheestä ei olisi saanut samanlaista kohua aikaan.

Yhtä kaikki Rehtori Johan Johansson on tämän jutun ainoa mies, Yaran isä, terveystoimi ja kunnan johto ovat lampaita.

– Paavo Tajukangas

Related posts:

(24.3.2015) Tyttöjen välinen ystävyys on raakaa vallankäyttöä, joka voi jatkua aikuisiälläkin (28.1.2015) Koulukiusaaminen esille uudella tavalla (12.2.2015) Miksi minua ei kutsuta synttäreille? (28.7.2015) Mikael Gabriel vieraili vasta Muhoksella: ”Pohjolakoti on kaikista pahamaineisin” (24.2.2015) Poika löi toista oppilasta lautasella päähän Vantaalla (31.3.2015) Lapset menettävät kouluhalunsa yhä nuorempina (13.5.2015) Koulu päättyy monen pojan nielemiin kyyneliin