(15.4.2016) Uusi ilmiö: Koulujen yhdistäminen vie nuoria jopa psykiatriseen hoitoon

Nuorisopsykiatriassa hoidetaan entistä enemmän koulupudokkaita. He ovat nuoria, jotka eivät käy peruskoulua. Herkkä ja sosiaalisesti arka nuori kärsii etenkin silloin, kun tuttu ja turvallinen yläkoulu yhdistetään toisen koulun kanssa. Esimerkiksi Liperissä jouduttiin totisen paikan eteen, kun kaksi yläkoulua yhdistettiin parisen vuotta sitten.

Koulupudokkaiden joukko kasvaa Suomessa.

Peruskoulun kesken jättäneiden määrä on kolminkertaistunut vajaassa kymmenessä vuodessa. Ilmiö näkyy myös nuorisopsykiatrisessa hoidossa.

Pohjois-Karjalan keskussairaalan nuorisopsykiatrian ylilääkäri Olli Kaustio kertoo, että koulupudokkaiden määrä on ollut heillä viime ajat kasvussa.

– Se on kyllä hyvin tavallinen lähettämisen syy meille poliklinikalle tänä päivänä, että nuori ei käy koulua, Kaustio sanoo.

Ylilääkäri Kaustio on jutellut kollegoidensa kanssa ja saanut vahvistuksen, että sama ilmiö on havaittu eri puolilla Suomea. Tavallisin tarina on se, että nuori kärsii sosiaalisesta jännittämisestä, mikä ei ole ongelma itsessään.

– Mutta kun se kohdistuu kouluun, joka on sosiaalisesti kuormittava paikka ja mukaan tulee välttämiskäyttäytymistä eli aletaan jäädä sieltä koulusta pois, niin herkästi kehittyy noidankehä. Poissaolot tihenee ja pitkittyy ja koulunkäynti alkaa tuntua aina vaan ahdistavammalta ja ahdistavammalta. Lopulta voidaan ajautua siihen tilanteeseen, että nuori on täysin jumissa siellä kotona, Olli Kaustio kertoo.

Mukaan liittyy masennusta, vuorokausirytmin sekoittumista ja some-maailmaan uppoutumista.

Kaustion kokemusten mukaan kesken kaiken tapahtuva koulun vaihto on usein pahasta herkille nuorille. Koulun koko ei ole välttämättä selittävä tekijä.

– Se riippuu paljon koulun ilmapiiristä. Onko siellä riittävästi henkilöstöä ja resursseja, että luokkakoot ovat riittävän pieniä.

Koulut yhteen kiireellä

Liperin koulun rehtori Jouni Hyttinen ja apulaisrehtori Virpi Eronen joutuivat tositoimiin pari vuotta sitten, kun kaksi yläkoulua pistettiin nopealla aikatalulla yhteen. Kaikki nuoret eivät pysyneet mukana kovassa vauhdissa ja isossa muutoksessa. Kuva: Heikki Haapalainen / Yle

Liperissä tilanne paukahti silmille puolitoista vuotta sitten, kun Viinijärven ja Liperin yläkoulut yhdistettiin kiireellä kirkonkylälle reilun 400 oppilaan opinahjoksi. Liperin kulun oppilashuollosta vastaava apulaisrehtori Virpi Eronen kertoo, että joillekin nuorille nopeasti eteen tullut muutos oli liikaa.

– Kun yhdistettiin niin aika monelle tämä oli sellainen pyramidin huippu elikkä se viimeinen niitti siihen omaan jaksamiseen.

– Osa oppilaista riehui enemmän eli oli sitä levottomuutta. Tönimistä oli jonkun verran enemmän, tappeluja näki ihan arkityössä. Mutta sitten osassa oppilaista oli masentuneisuutta ja sulkeutuneisuutta, ehkä nämä arimmat oppilaat. Ja tämä oli se, mikä työllisti meitä kaikkein eniten oppilashuolollisesti, apulaisrehtori Virpi Eronen sanoo.

Henkilökunta tarttui toimeen. Rehtori Jouni Hyttinen kertoo, että alettiin järjestää lisää erityisopetusta ja muita tukimuotoja.

– Ja kyllä sen seurauksena saatiin kunnalta resurssit siihen, että voitiin perustaa yksi lisäryhmä erityispetukseen ja erityiseen tukeen. Tätä myötä saatiin akuutimpia asioita eteenpäin. Ja toki näkyihän se piikkinä meillä terveydenhuollon puolella.

”Päättäjien kannattaa kuunnella”

Kovia kokeneet liperiläiset toivovat, että virheistä osattaisiin ottaa opiksi, kun kouluverkkoa rukataan taas uuteen uskoon kunnissa.

– Päättäjien kannattaa kyllä kuunnella sitten esityksiä, mitä tukitoimia ja resursseja tarvitaan. Meillä tahto käydä niin, että meidän esitykset eivät menneet sellaisenaan läpi, ja niistä maksettiin aikamoista hintaa välillä, rehtori Jouni Hyttinen kertoo.

Lääkäri on samaa mieltä rehtorin kanssa.

– Kyllä perustasolla pitäisi olla semmoiset resurssit, että myös ne herkemmät nuoret siellä koulussa pystyi viihtymään ja kokemaan olonsa turvalliseksi, Olli Kaustio sanoo.

– Ja jos ongelmia ilmaantuu, niihin pystyttäisiin puuttumaan ja reagoimaan heti, eikä vasta siinä vaiheessa, kun sotkut on jo melkoset, Kaustio lisää.

Säästetään väärässä paikassa

Kaustio muistuttaa, että kun puhutaan nuorista koulupudokkaista, kyse ei ole vain koulunkäynnistä.

– Jos tippuu normaalin sosiaalisen ympäristön ulkopuolelle, niin se on aika sairastuttava tilanne kenelle tahansa.

– Ja onhan se yhteiskunnan kannalta hirvittävän kallista, jos perustasolla säästetään väärässä paikassa, niin ne lopulliset kustannukset voivat olla joltain toiselta momentilta vastaavan paljon suuremmat, nuorisopsykiatrian ylilääkäri Olli Kaustio Pohjois-Karjalan keskussairaalasta sanoo.

– YLE / Jouko Väinämö