(27.9.2008) Ihmisvihaajat tuomitsevat surmat
[print_link]
Koulusurmaaja Matti Saari kuului IRC-Gallerian ihmisvihaaja- eli Misantropia-yhteisöön. Samaan yhteisöön kuuluu yli 360 jäsentä ympäri Suomea. Yksi heistä, kuopiolainen 25-vuotias mies kertoo vihaavansa ihmisiä siksi, että nämä aiheuttavat niin paljon pahaa toisilleen, eläimille ja luonnolle.
– Ihmiset tuhoavat luontoa ja tuottavat toisilleen surua. Siksi ihmisiä voi hyvillä mielin vihata.
Saman perusteen kertoo 23-vuotias raahelainen Heidi.
– En ole ylpeä, että olen ihminen. Maapallo voisi paremmin, jos meitä ei olisi.
Molemmat kuitenkin huomaavat ristiriidan lisää pahaa aiheuttaneen Saaren toiminnassa.
– Ei tappaminen ole mikään ihmisvihan toteutuskeino! Ei se ole keino ollenkaan. Eivät tervejärkiset ihmisvihaajat osoita vihaansa sillä, että alkavat tappaa muita, Heidi kimpaantuu.
– Siinä pitää olla taustalla jotain mielenterveysongelmia. Tappaminen ei ole ainoa keino toteuttaa ihmisvihaa, mutta se on yksi tie. Ihmisiä voi vihata muutenkin, miettii kuopiolaismies.
Lue koko juttu Iltalehden sivuilta
Tästä pääset Misantropia-yhteisön kotisivuille (IRC-galleria)
Timo Lappalainen
22.10.2008 at 22:27
Ernst Mayer kirjoittaa kirjassaan Evoluutio ”Inhimillisen etiikan evoluutiosta”. Hän toteaa siinä, että toisen ihmisen tappamisen määrittelyn eettisesti ja moraalisti tuomittavaksi, on ihmiskunnan historiassa hyvin nuori ilmiö. Valitettavasti ihmiskunnan historia on myös kansanmurhien historiaa. Mayer käsittelee inhimillistä etiikkaa altruismin käsitteen avulla. Altruismi on Mayerin mukaan pyyteetöntä hyvän tekemistä toiselle ihmiselle, sisältäen myös ne pienet teot, jotka aiheuttavat vain pientä vaivaa tai taloudellista rasitetta. Voimakkainta altruismi on geneettisiä perillisiä kohtaan, omaa perhettä koskiessa. Sitten ovat sukulaiset. Kolmannella kehällä ovat ystävyys ja kumppanuussuhteet, joista molemmat osapuolet hyötyvät. Neljäs ja vaativin taso on heikon etiikan mielessä altruismi, joka kohdistuu vihollisina pitämiimme ihmisiin, ketä hyvänsä ja missä hyvänsä he ovatkaan. Parhaita esimerkkejä tästä ovat ihmisten toimet esim. luonnonkatastrofien yhteydessä, jolloin vihollisetkin yhdistävät voimansa selviytymisen ja elämän jatkumisen varmistamiseksi. Inhimillinen etiikka on ihmislajin geeneihin koodattu elämän jatkuvuuden koodi lajin, ei yksilöiden kannalta. Ihmisvihaajat globaalikulttuurin alakulttuurisena ilmiönä on siten ”mission impossible”, joka itse tuhoaa itsensä omaan loogiseen mahdottomuuteensa. Se on globaalisti ilmenevä individualistinen vertaituho jonka kumoaa kollektiivinen vertaistuki. Elämä on arvo ihmiselle elävänä, ei kuolleena.