Olet tässä:  / Arkisto 2008 / Koulukiusaaminen / (2.2.2008) Koulukiusatun tarina

(2.2.2008) Koulukiusatun tarina

kiusaaminen2008

Alla olevan kirjoituksen on lähettänyt pitkään koulukiusattu oppilas.

Elämä on kuin sota jossa sinä toimit lennostossa

Ikinä ei tiedä koska sinuun osuu ja kone alkaa sakata ja putoaa, vai selviätkö kenties tulituksesta ja saat omat pommisi vihollisen alueelle jolloin voitat lisää elinaikaa, mutta et paljoa.

Elämä on yhtä ylä- ja alamäkeä, mutta ne kuuluvat siihen. Kuinka luulet elämäsi olevan surkea jos välillä sattuu jotakin vähemmän miellyttävää? Ei se ole huono juttu jos esimerkiksi kiipeät puuhun, putoat ja murrat jalkasi, sillä tapahtuman jälkeen tiedät olla kiipeilemättä tai vähintään varovaisempi puissa. Seuraava tarina on tosijuttu omasta elämästäni. Se kertoo elämästäni koulukiusattuna ja on vähän nolokin juttu. Mutta katson asiakseni kertoa siitä teille.

Mistä kaikki alkoi?

Koulukiusattuna ei ole helppoa tuoda omia mielipiteitään esille. Se on tullut minulle usein selväksi kantapään kautta. Kuitenkaan en ole luovuttanut ja olen saanut joitakin asioita läpi maailman kuultavaksi. Olen puhunut ihmisille siitä kuinka pahalta meistä koulukiusatuista tuntuu, mutta usein minusta tuntuu siltä että kukaan ei kuuntele ja se tunne pitää yleensä kaiken hyvän lisäksi paikkaansa. Ihmiset vain nauravat ja jatkavat siitä mihin olivat jääneet. Tiedän myös että elämältä on vaikea odottaa suuria, sillä ei kovin paljoa voi saada ja siihenkin vähään minkä saa on todella vaikea tyytyä, haluaa vain lisää ja lisää ja lisää tavaraa ja asioita kuten nostaa koulun arvosanoja.

Itse löydän paljon samoja piirteitä itsestäni, kuten varmaan moni muukin. Häpeän ulkonäköäni ja siksi välttelen ihmisiä, olen koulukiusattu ja pidän arvosanojani huonoina mutta riittävinä päästäkseni koulussa eteenpäin ihan vain kiusaamisen pelosta. Tuttua huttua sinullekkin?

Uskoinkin niin, mutta tässä tekstissä ei ole tarkoitus kertoa siitä kuinka vaikeaa on olla kiusattuna vaan siitä millainen on kiusattu omasta näkökulmastani. Yleensä kuljen aamulla kouluun kävellen ja koko kävelymatkan pelkään että kaverit aloittavat kiusaamisen jälleen, kuten aina ennenkin.

Kavereita ei minulla ole ikinä ollut ulkonäköni vuoksi, tai ainakin itse ajattelen noin ja joudun siis kantamaan häpeää siitä kun jään yksin jälleen kerran. En siis kerta kaikkiaan tiedä miten jaksan tällaista elämää! Se sattuu.

koulukiusaaminen2012

Kiusaamista jatkuu vuodesta toiseen

Minua on kiusattu jo ihan siitä asti kun aloitin koulunkäynnin. Vaihdoin koulua suunnilleen vuoden välein eli jouduin aina uuteen luokkaan ja aloittamaan kaiken alusta, tuntui kuin kokoajan olisi sisälleni patoutunut tuskaa jota nyt yhdeksän vuoden jälkeen on niin paljon että tekisi mieli itkeä se sattuu jonnekkiin syvälle sydämeeni, eikä kukaan kuuntele tai puolusta minua vaikeissa tilanteissa.

Tämän takia en helposti kerro tunteitani muille, ilmeisesti häpeän itseäni, rakennan ympärilleni jonkinlaiset näkymättömät muurit jotka estävät kontaktin minuun ja samalla sisälle patoamani tuska muuttuu peloksi ja ahdistuneisuudeksi. Siksi on hyvä kysyä, jos sinua kiusataan, niinkuin minäkin kysyn itseltäni kohtalaisen usein: ”Miksi minua aina kiusataan?” ja ryhdyn ajattelemaan että olenko tehnyt jotakin tovereilleni. Taas astuu ulkonäköni häpeäminen kuvaan, miksi en voi olla yhtä ”komea” kuin muut luokallani? Tekisi mieleni paukuttaa päätäni seinään ja miettiä tarkemmin ja järkevämpiä syitä kuin tuo edellä mainitsemani.

Kuinka selviän?

Ihmiset sanovat: ”Sun ei tarvi vaan jaksaa” tai ”älä piilota sitä mitä tunnet” ja syyksi he sanovat että tuska ei lähde puhumattomuudella ja toimettomuudella mihinkään vaan korkeintaan pahenee. Olen kuitenkin vainoharhainen ihminen joka luulee että jos kantelen niin kiusaaminen vain jatkuu.

Joten pidän itseni vain mahdollisimman kaukana ihmisistä ja jos olen ihmisten seurassa kuten luokassa niin pysy niin hiljaa kuin mahdollista. Tuska patoutuu koko ajan vain suurempana sisälleni mutta en vain osaa puhua.

Alkoholi ja tupakkatuotteet lisäävät minuun kohdistuvaa kiusaamista

En polta tai käytä alkoholia, mikä saa luokkatoverini kiusaamaan minua koska en ole yhtä kova kuin he. He polttavat suunnilleen joka välitunti aivan opettajien silmien alla ja ryyppäävät viikonloppuisin. Olen sanonut heille halveksivani heitä koska he tuhoavat elämänsä tai ainakin lyhentävät sitä ja mitä saan? Ilkeää naurua ja pilkkaa! Elämäni ei ole reilua, eikö totta?

Harrastukseni=> Lisää kiusaamista

Harrastusteni takia minua kiusataan todella paljon, ihmiset ovat mielestäni vain kateellisia koska häviävät shakissa minulle tai eivät osaa viettää yötä metsässä muuta kuin pelkkää ruokaa, puukko ja kompassi matkassa. Heidän mielestään vain huijaan tai teen joitain omia sääntöjäni shakkipeliin, minkä minä sille voin jos he eivät osaa sääntöjä? Tekisi mieli kirota ja lujaa kun he kohtelevat minua näin.

Johtopäätös

Kiusattuna ei ole helppoa, järkevintä on kertoa jollekkin luotettavalle ihmiselle asioistaan, itse en ole tätä tehnyt ja kärsin sen vuoksi. Sen takia kirjoitin tämän tekstin johon purkaisin tunteeni.

Itse ajattelen tällä hetkellä: ”Sankarilentäjän tie syöksykierteestä elämään, taas lentämään” joka mielestäni kuvaa elämää aivan loistavasti. Tämän tekstin aikana huomasin itsessäni uuden vahvuuden: Olen loistava vaipumaan itsesääliin. Eiköhän tämä riitä itseäni tullaan kiusaamaan vielä vaikka kuinka paljon tämän jälkeenkin mutta minä olen totutellut vain kestämään sitä ja patoamaan tunteitani.

Kenties vielä kerran kirjoitan tällaisen samanlaisen tekstin ja pääsette taas lukemaan vuodatustani. Kiitos sinulle joka jaksoit lukea tämän loppuun asti, muistakaa älkää antako itseänne kiusattavan niinkuin minulle kävi!

Koulukiusattu

8 kommenttia

  • Tuutikki

    / Vastaa

    Kyllä oli riipaiseva kirjoitus.. todella syvälle sydämeen tuo sattui. Oma poika on ollut myös kiusaamisen kohteena hänen ylipainoisuuden vuoksi. Koskettava tuo Tommi Läntisen laulu. Kiitos näistä sivuista.

  • Perrtti ”Pepe” Heino

    / Vastaa

    Kyllä kirjoitus toi mieleeni paljon asioita,sekä sy-
    vällistä pohdintaa lisää! Nuorena minua haukuttiin
    paikattujen housujen takia!Ja se loppui kun itse tein silloin asiasta ilmoituksen eteenpäin ja nyt on
    paikatut housut muotia niin vain se maailma muuttuu.
    Koulukisaus heti alkuvaiheessa saatava poikki niistä
    vaan on uskallettava puhua !Olen nähnyt tähän ikään
    hyvin monenlaista tällä hetkellä olen kunta päättäjä

  • Jere

    / Vastaa

    Tosta viestistä näkee jo minkä takia sinua kiusataan ja se syy on sama kuin monella muullakin kiusatulla, kuten minullakin joskus 10v sitten.

    Kiusatut ovat yleensä todella itsekeskeisiä ihmisiä. Sinäkin toit viestissä esiin miten olet luokkanne paras shakissa ja miten ainoastaan sinä pärjäisit metsässä ja HALVEKSIT toisia siitä, että he elää elämäänsä valitsemallaan tavalla (eli polttaa ja juo) Ja sit, kun ne arvostelee sua takaisin niin otat sen heti itseesi ja alat syytteleen siitä ulkonäköäsi ja luulet että kaikki johtuu vaan siitä miltä näytät!

    Tiedän monta ”rumaa” ja ”lihavaa” (jos noin saa sanoa) ihmistä joita ei kuitenkaan kiusata. Sen takia että ne tulevat paremmin muiden juttuihin mukaan ja jos ei joihinkin juttuihin tule niin ei ne ala silti muita haukkumaan.

    Kiusaajat yleensä haluavat vaan että luokassa toiminta olisi yhtenäisempää. Yritä päästä niiden juttuihin mukaan, mutta jos et pääse tai halua päästä, niin älä missään nimessä ala niitä haukkumaan siitä mitä ne tekee.

    ps. Ja voin luvata ettei sun tarvi olla huolissasi ulkonäöstäsi, koska se ei liity mitenkään siihen kiusaamiseen, vaikka monet kiusatut niin sen helposti ajattelevatkin. Onko se sitten helpompaa syyttää omia ulkoisia olemuksia, kuin itseään?

    -Jaksamista sinulle ja toivon, että löydät itsesi sen mielestäsi ruman ulkokuoren alta.

  • Seija Kousa

    / Vastaa

    Hei! Koulukiusaaminen on jälleen koulujen alettua hyvinkin ajankohtainen aihe ja helposti myös yksiviivaisesti selitetty.

    On toki selvää, että omalla asenteella voi usein vaikuttaa erilaisiin tilanteisiin, mutta sittenkään kiusaamiseen ei koskaan pitäisi olla mitään syytä; ei silloinkaan vaikka kohde käyttäytyisi tyhmästi tai laukoisi suustaan sammakoita. Mistä kiusaaminen alkaa – ei siihen ole yksiselitteistä syytä. Usein pohjalla saattaa olla vaikka vain kiusaajan huono itsetunto ja pelko siitä ettei saa kavereita. Joukon yhdistävä tekijä on yleensä jokin yhteinen tekeminen ja jos muuta yhteistä puuhaa ei ole, käydään ”heikoimman” kimppuun. Kiusaaminen yhdistää. On kiva räkättää yhdessä vaikka pohjimmiltaan ymmärtäisikin sen olevan väärin. Syy kiusaamiseen voi olla mikä tahansa, uhriksi valitaan se jolta löytyy jokin arka tai heikko kohta.

    Onko kiusattu itsekeskeinen? Ehkäpä se itsekeskeisyys muodostuu puolustuskeinoksi. Kyllä kiusatullakin on tarve olla jossakin hyvä, tarve ehkä selittää itselle, ettei kelpaa joukkoon siksi, että on ”toisenlainen” kuin muut, ja toisenlaisuutta puolustellaan paremmuudella tai erityisosaamisella.Tarve saada hyväksyntä omalle olemiselleen on luonnollista ja se saattaa toisista vaikuttaa ylimieliseltä.Loukkauksia vastaan saatetaan suojautua näyttämällä toisille, että ok, ette huoli minua joukkoon, mutta enpä tuollaista seuraa kaipaakaan. On helpompi kieltää kuin myöntää haluavansa muiden mukaan. Nuoren mieli on herkkä ja (kuten koulukiusattu lopuksi itsekin toteaa, että löysin jälleen vahvuuden itsestäni ”olen loistava vaipumaan itsesääliin”,) myös usein minäkuva heikko. On helppoa kehottaa menemään mukaan ja yrittää päästä juttuun toisten kanssa, mutta todellinen tilanne on toinen. Vaikka olisi kuinka ystävällinen, voi vastaukseksi tulla töykeä ”mitä se sulle kuuluu, mitä sä tölläät”. Usein vahvuutta ei löydy tarpeeksi kovin moneen tölväisyyn, mutta yhdenkin kaverin ystävälliset sanat tai hetken kunntelu voi piristää päivää. Ehkä kiusattu ei lopultakaan ole niin itsekeskeinen kuin miltä päällisin puolin vaikuttaa.

    Jere, mitä mahdat tarkoittaa, että kiusaajat haluaisivat, että luokassa olisi yhtenäisempää. Monipuolisuus luo rikkautta eikä suinkaan meidän kaikkien tarvitse olla samaa mieltä tai käyttäytyä samoin. Kiusaajilla on jo nyt tarpeeksi puolellaan ”peesaajia”, myöntelijöitä ja turhan naurajia, jotka eivät uskalla sanoa omaa mielipidettään. Vaatiikin todellista rohkeutta olla valtavirtaa vastaan ja suorastaan huimaa itsetuntoa ja oikeudenmukaisuutta puolustaa yleisen naurunkohteeksi joutunutta. Ja yhdyn Jeren sanoihin, että ulkonäkö ei useinkaan ole syy kiusaukseen, syyt lähtevät kiusaajasta itsestään ja kohdistuvat kiusattavan arkaan kohtaan. Mutta siitä huolimatta vaikka kiusauksen kohde tietäisi sen, toistuvat sanat ja teot loukkaavat ja jättävät mieleen arpia.

    Toisen ihmisen loukkaaminen sanoin tai teoin ei ole sallittua missään muodossa eikä millään perusteella.Asiat voivat riidellä, mutta ne eivät saa kohdistua henkilöön ja niistä on pystyttävä keskustelemaan niin, ettei tarvitse laukoa henkilökohtaisia loukkauksia. Kaikista ei tarvitse pitää, mutta kaikkien kanssa on tultava toimeen. Olkaamme kohteliaita ja ystävällisiä niillekin, joita emme tunne ja jotka mielestämme vaikuttavat erilaisilta. Antakamme toisillemme mahdollisuus näyttää, mitä oikeasti olemme.

    Elämä ei aina ole helppoa ja voimme oppia joka päivä jotain uutta itsestämme ja toisista, jos annamme itsellemme siihen mahdollisuuden.

  • Perrtti ”Pepe” Heino

    / Vastaa

    Nykyään olen erittäin ulopäin suuntautunut henkilö suuren osan elämästäni olen antanut panokseni, että vaikutan heikompi osaisten elämän parantamiseksi! Sillä on yhteiskunnan nyt tartuttava ihmisten kunnioittamiseen sekä toistemme välittämiseen ja opittava kuuntelemisen jalo taito!

    Nykyään on jo ruvettu jonkin verran puhumaan koulukiusaamisesta laajemmin. Käsitykseni mukaan välinpitämättömyys rehoittaa ja hyvä yhteisöllisyys kadonnut tipotiehensä. Kyllä asianlaita on niin toisten välittäminen, kuuleminen, ja huomioon ottaminen on erityisen tärkeätä. Monet nuoret, ikäihmiset, työttömät ovat taipuvaisia syrjäytymiseen.Onko meidän yhteiskunta sairastunut.

    Nykyään huomaa,että monilla oman edun tavoittelu on kasvanut äärimmilleen,sitä valtaa yritetään kahmia lisää. Valtaa tulee käyttää viisaasti, jossa päätöksissä katsotaan myös heikompi osaisten tarpeet huomioon Me vanhemmat annetaan lapsille,lastenlapsille enemmän yhteistä aikaa,siitä saamme rikkautta elämään lisää.Kyllä koululaisten,nuorten syrjäytymisongelmien ratkaisuun tarvitaan tuntuvasti panostusta valtiolta,kunnilta kouluterveydenhuoltoon,oppilashuoltoon ja luokkakokojen pienentämiseen.

    Koulut turvallisiksi ja kouluympäristö sekä koulukiusaaminen kitkettävä pois.

    Lue > http://www.rehtipepe.suntuubi.com

  • Perrtti ”Pepe” Heino

    / Vastaa

    Kyllä asia on niin,että kouluissa tulee perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseksi ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin.Siis enemmän resursseja
    koulumaailmaan sekä nuorisotyöhön.Kyllä suomalaisten päättäjien pitää uskaltaa katsoa peiliin mitä olette jättäneet tekemättä,kun väkivalta rehottaa kaikkialla.
    Onko suomalaisista tullut välinpitämättömiä lasten, nuorten,ikäihmisten ja vanhusten kohdalla! Meidän kaikkien on yhdessä havaittava mihin yhteiskunta on menossa! http://www.rehtipepe.suntuubi.com

  • 16v. apua

    / Vastaa

    Nyt on semmonen tapaus, että tässä lähellä asuu huostaanotto kodissa kohta 18v. ja yleisestä kehityksestä jäljessä oleva vittuilija poika. Hän lähtee samalta bussipysäkiltä, ja kun minä olin yläasteella tämä homo( nimittelen häntä koska olen todella katkera ja vihainen häntä kohtaan) kävi saman ajan läheisessä apuskikoulussa. No kuisaaminen alkoi jo 7 luokalla ilman mitään varsinaista syytä( tällöin oli mm. yksi vakava tapaus jossa hän kävi käytävällä kimppuuni, opettaja näki tämän mutta ei puuttunut asiaan koska tämä pentu ei käynyt samaa koulua. Tätä tapausta seurasivat useat mm. sählymailalla huitomiset.), 8 luokalla oli vähän hiljaisempaa ja 9. luokalla alkoi taas väkivaltaisuudet. En mennyt koskaan kertomaan asiasta kuraattorille, koska häpesin asiaa niin paljon. Viime keväänä yläaste vihdoin loppui ja nyt käyn läheisen kaupungin lukiota.

    Tämä kyseinen kiusaaja kulkee vain onneksi parissa vuorossa samassa bussissa, jossa pelkään häntä ja koitan vältellä tätä hullua. Mutta viime syksynä sattui tapaus kun olin ajamassa mopollani, hän huuti minulle ja koitti juosta eteeni ja pysäyttää minua. Hän tuntuu käyvän aina vain aggressiivisemmaksi ja pelkään hänen joskus aiheuttavan pahoja hankaluuksi.

    Mitä pitäisi tehdä, Olen ollut myös koko peruskouluaikani muutenkin koulussa yleisesti vakavasti kiusattu hiekkasäkki, jota sää potkia ilman että opettajat mitään sanoo. Kärsin myös viimekesänä vakavaa masennusta ja tällä hetkellä unettomuutta. Mutta minusta on näinä vuosina kasvanut kiistaton äärioikeiston kannattaja, enkä harkitse olla käyttämättä aseita tällaisia mulkeroita vastaan, kun sellaisen saan.

    Mutta siihen on aikaa ja tässä on vielä kaksi vuotta kestettävänä tuota hullua ennenkuin pääsen pois tältä paikkakunnalta. Vanhemmista ei ole apua, he ovat kiusaamiseeni turtuneet. Miten tästä eteenpäin?

  • Marko Sairanen

    / Vastaa

    Kyllä on hirveää luettavaa.Ihmisten julmuus ja tyhmyys ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua. Ei Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa saisi enää esiintyä kiusaamista millään tasoilla.Kiusaamisen kitkemiseksi pitää palkata lisää henkilöstöä ja valvomaan koulutusjärjestelmäämme,että kaikki voivat toimia häiriöittä siellä.Sama työpaikkakiusaamisessa:Nollatoleranssi joka paikassa. Kiusaajat ovat vastuussa kokonaisten ihmiselämien pilaamisesta. Kiusaajat kuriin ja tiukkaan valvontaan! T:Marko Sairanen

Vastaa käyttäjälle Marko Sairanen Peruuta vastaus

Sinun email osoite ei tule näkyville, vaikka se on pakko laittaa. Pakollinen kenttä tulee täytää ( * )

Yhteystiedot

PERUSOPETUS.fi

Perus- ja erityisopetuksen tietopankki

Ylläpito ja yhteydenotot: Ari-Pekka Harju
puh: +358 50 5235 671
email: info(at)perusopetus.fi