(3.12.2013) Imatra säästi palkkaamalla perhetyöntekijöitä

606 0 0

Arkisto 2013

3.12.2013

Arvostele artikkeli:

Hakusanoja: Imatra, Kuntien talous, lasten pahoinvointi, sijoituslapset, terveys

(Hannamari Ahonen)

Vajaan 30 000 asukkaan Imatrasta on tullut tiennäyttäjä, miten kunta voi säästää lastensuojelussa. Eikä vain säästää, vaan vähentää lasten sijoituksia kodin ulkopuolelle.

Imatralla ei lähdetty leikkaamisen ja nopeiden säästöjen tielle, vaan kaupunki palkkasi lisää perhetyöntekijöitä. Budjettiin lisätty 200 000 euron raha pantiin ennaltaehkäisyyn.

Vuoden 2009 investoinnin tulokset ovat olleet niin hyviä, että eri puolilta maata on tehty tutustumisretkiä Etelä-Karjalaan. Asia kiinnostaa, koska kunnilta edellytetään taas lisää säästöjä ja kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä on kasvanut lähes 8-kertaiseksi 1990-luvun alusta.

– Pahin vuosi oli 2008, jolloin meillä meni lasten laitossijoituksiin 2,5 miljoonaa euroa. Tämän vuoden kulut tulevat olemaan noin 1,5 miljoonaa euroa. Olemme saaneet pitkäaikaisesti laitoksiin sijoitettujen lasten menot laskemaan miljoonalla eurolla, kertoo Imatran kaupungin palvelupäällikkö Kirsi Leinonen.

– Vuonna 2007 Imatralla oli 83 pitkäaikaisesti kodin ulkopuolelle sijoitettua lasta. Nyt sijoitettuna on 44 lasta. Yhden lastenkodin pystyimme sulkemaan ja toimet siirrettiin perhetyöhön, Leinonen jatkaa.

Imatralla herättiin, kun 2000-luvun alusta alkaen häiriöpalvelumenot kuten lastensuojelu- ja lasten psykiatriamenot kasvoivat 10 prosentin eli 500 000–600 000 euron vuosivauhdilla.

Konsulttina oli Tampereen yliopiston dosentti Matti Rimpelä.

– Imatralla aloitettiin riittävän tehokkaasti, niin se tuotti tulosta. Helsingin pitäisi palkata 100 uutta perhetyöntekijää, että se olisi suhteessa sama kuin Imatralla.

– Oleellista oli, että perhetyöntekijöiden toimista tuli pysyviä, eikä vain aloitettu projektia.
Kuusi perhetyöntekijää on hyvinvointineuvolassa terveydenhoitajien työpareina, ei lastensuojelussa. Neuvoloilla on hyvä maine, eikä perhetyöntekijän käyttö leimaa ketään. Perhetyöntekijöitä palkattiin myös lastensuojeluun, jossa heitä on nyt 12.

– Rimpelä pitää oleellisena, että ei ole vastaanottohuoneita, vaan työ tehdään kodeissa.
Hyvinvointineuvolan perhetyöntekijät ovat kaikkien ensimmäistä lastaan odottavien perheiden apuna.

– Jo odotusaikana perhetyöntekijä tekee kotikäynnin. Toinen kotikäynti tehdään vauvan syntymän jälkeen, kertoo hyvinvointineuvolan vastaava terveydenhoitaja Ulla Vehviläinen.

Kaikki neuvolaikäisten ja nykyisin myös alakoululaisten lasten perheet ovat tarveharkintaisen tuen piirissä. Perhe voi pyytää apua tai sitä voi tarjota neuvola tai koulun opettaja ongelmatilanteissa, kun vanhempi on väsynyt, on talousongelmia tai parisuhde rakoilee.

Imatralainen Heidi Hänninen erosi viime kesänä ja asuu nyt poikiensa Jaren, 3,5, ja Samun 5,5, kanssa

Hänniselle tarjottiin perhetyöntekijää Imatran hyvinvointineuvolasta. Hänninen soitti tutuille perhetyöntekijöille Katja Haikoselle ja Niina Heinolle. Heistä jompi kumpi käy kerran viikossa.

– Voin lähteä yksin kauppa-asioille ja Katja tai Niina on poikien kanssa.

Lisäksi kodinhoitaja käy auttamassa siivouksessa ja pyykkäyksessä.

– Perhetyöntekijä näkee perheen tilanteen ulkopuolisin silmin eri tavalla kuin vaikka kaverit ja tietää, missä voi tarjota apua.

Professori Matti Rimpelän mukaan todellinen perheosaaminen syntyy vain kotikäynneillä. Kotikäyntien tärkeys unohtui 1980-luvulla.

– Keskityttiin kehittämään organisaatioita ja ammattikuntien näkökulmaan eli sosiaalityön ja hoitotyön kehittäminen tuli tärkeämmäksi kuin perheiden tukeminen.

Kolmanneksi Rimpelän mukaan opittiin löytämään lapsista ongelmia, joille annettiin ammatillinen nimi.

– 2010-luvulla se kärjistyi. Saadakseen tukea piti kehittää riittävän iso ongelma. Saatettiin sanoa kodinhoitoapua tarvitsevalle perheelle, että tehkää ensin lastensuojeluilmoitus itsestänne, sitten voitte saada.

Ruohonjuuritason työ perheissä unohtui. Työ, jolla voidaan ehkäistä suurempien ongelmien synty.