(29.9.2009) Kansakouluasetus vuodelta 1866 – Kansakouluasetuksen sallimat rangaistuskeinot

Valtakunnallinen

Miten olisi? Äkkiä perusopetuslakiin muutos/lisäys

Kansakouluasetuksen sallimat rangaistuskeinot

Kansakouluasetuksen sallimat rangaistuskeinot. Jos oppilas ei kehotuksista ja huomautuksista huolimatta noudattanut koulun järjestyssääntöjä, oli opettajilla oikeus käyttää kansakouluasetuksen sallimia rangaistuksia.

Tämä ei koskenut ainoastaan häiriötä tuottanutta oppilasta, vaan opettajalla oli oikeus rangaista myös laiskaa tai huolimatonta oppilasta. Ennen varsinaista rangaistusta oli opettajan annettava oppilaalle varoitus; ja jos tämä ei tehonnut, sai opettaja käyttää seuraavia rangaistuksia:

1. nuhteet oman luokan läsnäollessa
2. alemmaksi muuttaminen luokassa
3. toisista oppilaista erottaminen
4. nuhteet ja varoitukset koko luokan läsnäollessa
5. aresti, jonka oppilas suoritti yksin
6. ruumiillinen kuritus. Se käsitti kuusi vitsan lyöntiä kämmenelle ja se annettiin luokan opettajan ja oppilaiden läsnäollessa,
7. koulusta erottaminen.

Rangaistukset 1–3 saattoi antaa opettaja, rangaistukset 4–6 koulun johtaja ja rangaistuksen 7 opettajakunta.

Kansakouluasetuksessa annettiin vielä tarkemmat ohjeet, miten rangaistuksia tuli käyttää ja tulkita. Nuhderangaistus oli opettajan välitön moite oppilaan käytöksestä. Toisista oppilaista erottaminen merkitsi esimerkiksi nurkkaan joutumista. Häiritsevä oppilas saatiin erotettua toisista lapsista, joten työrauhan uskottiin palautuvan.

Tällaisia rangaistuksia voitiin määrätä, kun oppilas esimerkiksi käyttäytyi sopimattomasti, rikkoi koulun järjestyssääntöjä tai puhui asiattomia. Nuhteita oman luokan läsnäollessa tai toisista oppilaista erottamista oli käytettävä ainoastaan oppituntien tai välituntien aikana. Oppilaat sijoitettiin istumaan paremmuusjärjestyksessä, joten luokassa alemmaksi siirtäminen oli oppilaan istumapaikan vaihtamista.

Tätä oli oikeus käyttää, kun oppilas oli huolimaton tai laiska. Edellä mainittuja vakavammista rikkeistä annettiin nuhteet ja varoitukset koko luokan läsnäollessa. Jos tämäkään ei tuottanut toivottua tulosta, oli rangaistuksia kovennettava entisestään. Rangaistuksen ankaruuteen vaikutti oppilaan rikkomuksen törkeys.

Tällaiseksi katsottiin esimerkiksi niskuroiva käyttäytyminen opettajaa kohtaan eli opettajan arvovallan kyseenalaistaminen. Tällöin oli oppilasta rangaistava ruumiillisella kurituksella tai arestilla. Aresti hyväksyttiin ainoastaan 14 vuotta täyttäneiden poikien rangaistuksena ja se sai kestää enintään neljä vuorokautta.

Lähde: Oulun yliopiston kirjasto