(20.11.2013) Suomalaiskouluissa toistuu päivästä toiseen sadistinen näytelmä

Keskimäärin kaksi oppilasta jokaisessa suomalaisluokassa joutuu kiusaamisen uhriksi, sanoo MTV3:n Huomenta Suomessa vieraillut sosiaalipsykologi ja kirjailija Janne Viljamaa.

– Se on sadistinen näytelmä, johon kaikki tulevat mukaan ja joka toistuu päivästä toiseen, Viljamaa kuvailee.

Kiusaamistilanteissa piiloudutaan monesti leikin taakse, ja syytetään ”leikin” kohdetta tosikoksi, joka ei ymmärrä huumoria.

– Mutta jos toinen loukkaantuu, niin se on kiusaamista. Sen päättää kiusattu, ei kiusaaja, Viljamaa painottaa ja kuvailee kiusaajien kieroa luonnetta:

– Kiusaaja voi olla sosiaalisesti lahjakas, niin että hän voi saada hymytyttöpatsaan sillä, että räpyttelee silmiään, mutta tekee kulissien takana siitä koko luokasta helvettiä.

Sosiaalipsykologin mukaan kouluissa ei tosissaan tartuta kiusaamiseen, sillä niissä pelätään maineen likaantumista.

– Olisi järkevää tehdä anonyymi kiusaamiskysely ja luoda kiusaamisen vastaiset säännöt. Ilman ohjelmaa, se on vaan pehmeää puhetta. Kiusaamiseen pitää puuttua kovalla kädellä, Viljamaa painottaa.

– Opettajan pitää luoda niin turvallinen suhde oppilaisiin, että he pystyvät kertomaan myös netissä ja kännykällä tapahtuvasta kiusaamisesta. Välintulijan asema on myös oltava niin vahva, että häntä uskotaan.

Viljamaa vertaa koulukiusaamista Pekka Töpöhäntä -satuihin, jossa ilkeä ja narsistinen Monni käyttää tylysti muita hyväkseen.

– Monnilla on omat pillinsä ja pullansa, tällaiset lattapäänaureskelijat, jotka tulevat käkättämään siihen.

– Kiusattukaan ei ole reppana, vaan hän on monesti vahva persoona. Tällainen Pekka Töpöhäntä, joka on ylpeä lyhyestä hännästään, Viljamaa huomauttaa.

Katso tästä linkistä haastattelu

———————————

Oheinen kirja olisi oiva joululahja!

Käytä kiukkuasi – Janne Viljamaa (22,15 €)

”Käytä kiukkuasi rohkaisee oman tilan ottamiseen ja väkivallattoman aggressioon. Aggressionsa kadottanut on vaarassa masentua, passivoitua, katkeroitua ja kyynistyä. Teos antaa luvan oman reviirin rajaamiseen ja kannustaa kanavoimaan kiukun jämäkkyydeksi; ilman sisua ja aggression hyötykäyttöä asiat eivät etene.Sosiaalipsykologi Janne Viljamaan teos tarjoaa tilaisuuden tunnistaa oma aggressionsa ja muuttaa se toimintaenergiaksi. Luova, omannäköinen elämä vaatii oman sisäisen kiukkupussin avaamista aika ajoin. Kirja opastaa väkivallan kierteen katkaisuun ja auttaa pääsemään eroon opitusta avuttomuudesta. Se tutustuttaa vallankäytön muotoihin sekä suoran ja epäsuoran aggression tunnusmerkkeihin.”

Kerrankin asiaa siitä miten kiusaajat pääsevät luistamaan vastuustaan kun naamioituvat ”kiltteyden” taa. Tämä pätee myös työpaikkakiusaamiseen. Räpytellään silmiä pomon edessä ja edetään uralla. Huvittavinta ja surullisinta on ollut katsoa että kiusaajat toimivat usein, lasten, vanhusten tai perhekuntoutuksen saralla.

Jos aikuinen ihminen näyttelee pomon seläntakana keskisormea ja pystyy jättämään avuttoman vanhuksen heitteille, niin valinta esim.koulukuraattoriksi ei lie ole ihan oikea valinta. Ei tarvitse sitten ihmetellä jos kouluissa kiusataan. Näinhän se kierre vaan jatkuu ja pahenee jos ei ole ammatti auttajalla omatkaan ihmissuhde taidot hallinnassa.

Olen myös törmännyt tuohon toiseen asiaan että ”omaa pesää” ei liata tapahtui siellä koulussa, työpaikalla, tai päiväkodissa mitä vaan, aina asiat siellä on hyvin ja vika muualla. Kiusatuksi voi joutua myös siksi jos ei suostu itse kiusaamaan muita tai haluaa toimia eettisesti oikein muita ihmisiä kohtaan. Pakotetaan valitsemaan millä puolella seisot.

Koulussa tämä voi olla tuhoisaa lapselle koska silloin oppilas voi valita väärin turvallisuus syistä, näin hän voi joutua huonoihin piireihin. Nämä on asioita jotka pitää nostaa pöydälle eikä heti ”kilahtaa” jos asian ottaa puheeksi. Jos on ammattitaitoa tehdä työtä niin pitää olla myös ammattitaitoa keskustella näistä asioista avoimesti ilman että loukkaantuu keskustelusta.

1 kommentti

Tiina Talonen

21.11.2013 at 13:55

/ Vastaa

Kerrankin asiaa siitä miten kiusaajat pääsevät luistamaan vastuustaan kun naamioituvat ”kiltteyden” taa. Tämä pätee myös työpaikkakiusaamiseen. Räpytellään silmiä pomon edessä ja edetään uralla. Huvittavinta ja surullisinta on ollut katsoa että kiusaajat toimivat usein, lasten, vanhusten tai perhekuntoutuksen saralla.

Jos aikuinen ihminen näyttelee pomon seläntakana keskisormea ja pystyy jättämään avuttoman vanhuksen heitteille, niin valinta esim.koulukuraattoriksi ei lie ole ihan oikea valinta. Ei tarvitse sitten ihmetellä jos kouluissa kiusataan. Näinhän se kierre vaan jatkuu ja pahenee jos ei ole ammatti auttajalla omatkaan ihmissuhde taidot hallinnassa.

Olen myös törmännyt tuohon toiseen asiaan että ”omaa pesää” ei liata tapahtui siellä koulussa, työpaikalla, tai päiväkodissa mitä vaan, aina asiat siellä on hyvin ja vika muualla. Kiusatuksi voi joutua myös siksi jos ei suostu itse kiusaamaan muita tai haluaa toimia eettisesti oikein muita ihmisiä kohtaan. Pakotetaan valitsemaan millä puolella seisot.

Koulussa tämä voi olla tuhoisaa lapselle koska silloin oppilas voi valita väärin turvallisuus syistä, näin hän voi joutua huonoihin piireihin. Nämä on asioita jotka pitää nostaa pöydälle eikä heti ”kilahtaa” jos asian ottaa puheeksi. Jos on ammattitaitoa tehdä työtä niin pitää olla myös ammattitaitoa keskustella näistä asioista avoimesti ilman että loukkaantuu keskustelusta.