
(18.8.2012) Avoin kirje medialle: Jonakin päivänä kaduttaa –kirjan poliisitutkinta ja uutisointi
Enkeli-Elisaan ja kirjaan ’Jonakin päivänä kaduttaa’ liittyvä poliisitutkinta sekä sitä 16.8. seurannut esitutkinta-asiakirjojen sisällön uutisointi on allekirjoittaneen kirjailija Minttu Vettenterän mielestä esitetty tavalla, jossa esitutkinnassa lausuttua on tuotu esille asiayhteydessä irrotettuna ja siten esitettynä, että tämä avoin kirje tarkennuksineen ja kantoineen on katsottu aiheelliseksi julkaista.
Tiivistelmä poliisitutkinnasta:
Pian HS:n Heinäkuun 2012 kuukausiliitteessä julkaistun artikkelin ilmestymisen jälkeen HS uutisoi, että poliisi on ottanut kirjan Jonakin päivänä kaduttaa tutkintaan. Uutisointia seuraavana päivänä soitin jutussa mainitulle riihimäen poliisin Ari Turuselle, joka vahvisti uutisen ja mm. kehotti minua pitämään asiassa taustalla olevat henkilöt poissa julkisuudesta.
Tämän jälkeen sain kutsun saapua kuulusteluun, jotka hoiti Erja Ripatti. Kuulusteluissa tuli pian selväksi se minkä itse jo tiesinkin, mutta mikä monelta tuntuu nyt unohtuneen: Kuulustelut koskivat nimenomaan kirjan markkinointia ja mahdollisesti siitä syntynyttä taloudellista hyötyä vastaten kysymykseen olinko syyllistynyt petokseen. Tutkinnassa ei siis käsitelty varsinaisesti sitä, ovatko Elisa tai tämän vanhemmat olemassa.
Kuulustelun tuloksista poliisi informoi viime perjantaina (10.8.). Media kertoi kyseisellä päivämäärällä lisäksi, että asia oli menossa vielä seuraavalla viikolla syyttäjän päätettäväksi.
Torstaina 16.8. sain syyttäjältä tekstiviestin, jossa hän ilmoitti, että tutkinta asiassa on päätetty, koska asiassa ei ole syytä epäillä rikosta. Myös Ari Turunen Riihimäen poliisista soitti minulle tästä kertoakseen.
Asiaan liittyvä uutisointi:
MTV3 uutisoi 16.8.: ”Kuulustelupöytäkirja: Vettenterä myöntää esiintyneensä Enkeli-Elisan vanhempina”. Itse uutisointina oli: ”Kuulusteluissa poliisi kysyi, keitä nämä henkilöt olivat. Vettenterän mukaan ’henkilöt pohjautuvat henkilöihin, joiden lapset ovat tehneet itsemurhan tai kärsivät pahoista ongelmista koulukiusaamisen vuoksi’. – Jos tarkoitetaan, että olisi Elisan äiti ja isä, jotka kirjoittavat blogia, niin ei, he eivät ole todellisia henkilöitä, Vettenterä myönsi kuulustelussa. Vettenterän mukaan blogin tekstit olivat pääosin hänen itsensä kirjoittamia ja perustuivat siihen, mitä eri ihmiset ovat hänelle puhuneet tai viestitelleet. – Tämä siksi, että siinä vaiheessa, kun asia oli tullut julkiseksi, nämä ihmiset olivat niin väsyneitä, etteivät he itse pystyneet blogia pitämään, Vettenterä perusteli kuulustelussa”. Tähän uutisointiin liittyen annetaan seuraava lausunto:
Elisan tai tämän vanhempien henkilöllisyyksiä ei poliisin suorittamassa kuulusteluissa edes tiedusteltu. Blogin osalta kuulustelussa oli puhe, että olen osallistunut tekstien kirjoittamiseen (kuten olen julkisuudessa jo useita kertoja aiemmin maininnut). Kuulustelupöytäkirjan lainauksesta ei myöskään käy ilmi, että pöytäkirjaan on kirjattu lausuma: ”taustalla ovat oikeat ihmiset, tunteet ja tapahtumat”. Poliisikuulusteluissa totesin blogin tekstejä olleen tuottamassa surevien vanhempien lisäksi myös kaksi muuta henkilöä (minä itse toisena), ja koska yksityiskohtia on paikoitellen muutettu, voidaan ajatella, ettei sellaisia Elisan vanhempia ole olemassa, kuin blogista voisi kuvitella.
Edellä todettu ei kuitenkaan minun nähdäkseni vastaa uutisoinnin väitteitä siitä, että minä sepitin vanhempien tekstit tai että vanhemmat eivät ole todellisia henkilöitä. Kaikki tekstit, jotka olen blogiin itse kirjoittanut, ovat pohjanneet käymiini keskusteluihin. Olen käynyt aiheesta keskusteluja monien ihmisten kanssa, joista osa on puolestaan vaikuttanut siihen mitä olen kirjoittanut.
HS otsikoi 16.8.: ”Vettenterä myönsi poliisille esiintyneensä Elisan isänä” ja uutisoi mm.:
”Nyt hän myöntää, etteivät Riikka ja Miksu ole todellisia henkilöitä”.
”Niin kuin sanoin, tässä on taustalla ihan oikeita ihmisiä ja oikeita tapahtumia. Koska asia on tullut tietooni mutkan kautta, eikä vanhempien osuus ole se mikä julkisuuteen on esitetty, en ole voinut antaa julkisuuteen tietoja niin kuin minulle ne on kerrottu. Oikeista tapahtumista on lähdetty tekemään fiktiota”.
”Vielä maanantaina Vettenterä kertoi Tuomas Enbusken radio-ohjelmassa olleensa kohun aikana yhteydessä Elisan vanhempiin Miksuun ja Riikkaan”.
Tähän uutisointiin liittyen annetaan seuraava lausunto:
Yllä olevasta lainauksesta näkee hyvin sen miten vaikea on muutamalla sanalla kuvata pitkää keskustelua. Kaikista näistä lainauksista tulee muistaa, että ne ovat vain katkelmia poliisikuulustelusta, joka kesti noin 1,5 tuntia. Poliisi tutki petosta ja kirjasi asian tutkimista varten aiheelliseksi kokemia kommentteja, joissa on selvästi todettu: Oikeita ihmisiä ja oikeita tapahtumia, sekä asioiden muuttaminen kirjaa varten. Koska kyse ei ole tapauksen uutisoinnista tai dokumentaarista, en katso olevan sellaista perustetta, että näitä muutoksia tai niiden syitä tarvitsisi perustella jo aiemmin julkisuudessa esitettyä enemmän.
Kuten jo todettua, on kirjassa oikeista tapahtumista lähdetty tekemään fiktiota. Tätä on kirjan takakannen esittelytekstissä ja markkinoinnissa myös korostettu – ja valitettavasti aiheen uutisoinnissa ja etenkin sosiaalisessa mediassa muutaman kerran sivuutettu. Kyse on siis ns. ’kirjailijan vapauden’ piiriin kuuluvasta fiktiosta, jonka taustalla ovat oikeat ihmiset ja oikeat tapahtumat. Kuten edellä, myös tässä korostan sitä, että vaikka kirja on fiktiivinen, on muistettava, että tällä kirjan henkilöillä ja tapahtumilla on esikuvansa. Siten kirjan henkilöiden fiktiivisyyden ja yhteydenpidon vanhempiin välillä ei käsittääkseni ole mitään ristiriitaa.
Ilta-Sanomat uutisoi 16.8. seuraavaa: ”–Elisan osuudesta totta on se, että 15-vuotias tyttö on koulukiusaamisesta johtuen tappanut itsensä, hän sanoi kuulusteluissa. Poliisi kysyi, miten on mahdollista, ettei kukaan ”Elisan” koulun opettaja, oppilas tai muu henkilö ole hälventänyt tapauksen todenperäisyyteen liittyvää väittelyä. –Tapaus on haluttu pitää sellaisena, ettei sitä pysty tunnistamaan, Vettenterä vastasi”.
Tähän uutisointiin liittyen annetaan seuraava lausunto:
Yllä olevassa ei ole mitään sellaista, joka ei aiheesta jo entuudestaan olisi ollut julkisesti tiedossa. Lainausten esittäminen jollakin tavalla uutisena eli siis uutena tietona on mielestäni erikoinen ratkaisu, tai ainakin tekstin yhteydessä olisi ollut asiallista todeta, ettei uutisessa ole tosiasiassa mitään uutta sisältöä.
Muutamia ajatuksia aiheesta:
Minulta on kysytty enkö luota suomalaisen lehdistön lähdesuojaan ja siihen, ettei lehteä voida painostaa kertomaan henkilötietoja henkilöstä uutisen takana. Jos uutisen, jonka siis tulee olla täysi totuus, kirjoittaa lehti, jolla ei ole velvoitetta tuoda tietolähdettään julki on asia kunnossa. Jos taas fiktiivisen kirjan kirjoittaa kirjailija, jolla ei edes ole velvoitetta totuuteen ja joka jopa myöntää tosiasioita muutetun, tulisi hänen antaa teoksen taustalla olevat ihmiset julkisesti riepoteltavaksi. Sillä täytyy muistaa, että lehdistön lähdesuojalla ei ole mitään tekemistä sen asian kanssa lähestyykö lehti itse vaikkapa haastattelupyynnöin asiaan liittyvää henkilöä halusi tuo henkilö sitä tai ei. Ja eikö juuri tämän asian yhteydessä ole nostettu esille median tehtävä totuuden varmistamisessa uutisoinneissaan – siis jopa eräänlainen velvoite lähestyä tällaista henkilöä. Henkilöä, jolle on kuitenkin luvattu, että vastine siitä mitä hän jakaa muille on yksityisyys.
Osa ihmisistä on myös kaikesta päätellen kokenut lukevansa muuta, kuin todellisuuteen pohjaavaa kerronnallista tarinaa. Todellisuuteen pohjaava tarina on kuitenkin eri asia kuin dokumentti tai todellisten tapahtumien uutisointi. Toivoisin, että mikäli media vastaisuudessa vielä päättää uutisoida aiheesta jotakin, tätä seikkaa nimenomaan ja erityisesti korostettaisiin, jotta tämä totuus, jota puolestaan uutisilla tavoitellaan, ei unohtuisi. Tai se tosiasia, että valitettavasti koulukiusaaminen on Suomessa tosiasia ja että joskus sillä on hirvittäviä seurauksia.
YouTube video
KIRJOITA KOMMENTTI: