(14.9.2012) Jos numero ei nouse.. niin teen rikosilmoituksen seksiahdistelusta!

Ysiluokka oli saanut nuoren viransijaisopettajan. Vastikään valmistunut miesopettaja tarttui innolla ensimmäiseen työpaikkaansa. Pian hän järjesti luokalle ensimmäiset kokeet. Takarivin tyttöoppilas sai mielestään liian huonon numeron.

Hän jäi luokkaan välitunnin alkaessa kahden kesken: Jos numero ei nouse, teen rikosilmoituksen seksiahdistelusta.

Yksinkertaista ja suoraa. Ei ole vaikeaa kuvitella, mitä uraansa aloittelevan opettajan mielessä välähti: 15-vuotiaan sana hänen sanaansa vastaan, opettajan ura tuhoutuu, maksat ehkä korvauksia – toisaalta pienemmän riesan tie olisi nostaa numeroa.

Nuoro opettaja otti kuitenkin yhteyttä vanhempaan konkariin, tämä edelleen koulun rehtoriin, joka puhutteli oppilaan ja keskusteli hänen vanhempien kanssa. Lopputulos oli, että koenumero pysyi ja oppilas sai kirjallisen varoituksen.

Koko prosessi käytiin vähin äänin ja ilman julkisuutta. Kenenkään etu ei myöskään olisi ollut julkisesti mustata ajattelematooman nuoren mainetta ja tulevaisuutta. Siksi merkitsen tähän koulun osoitteeksi vain Varsinais-Suomi.

Tapaus ansaitsee tulla kerrotuksi kuitenkin siksi, että se kertoo olennaisen asian kulttuuristamme. Lapset ja nuoret oppivat ympäröivästä maailmasta aikaisempaa varhemmin, että elämässä menestyy kieroilemalla, kiristämällä ja vehkeilemällä. Malli haetaan aikuisten todellisuuudesta. Poliitiikko pettää lupauksensa, talouselämän vaikuttaja ahnettii miljoonabonuksia, julkis törmäilee ja valehtelee. Lasten jä suorten suosimassa tv-sarjassa mikään juonnittelu ei ole salattu, ja isoveljen talossa ovelin peluri selviää muita manipuloimalla.

Kun aikoinaan kouluihin perustettiin kansalaistaito, ilmesesti nyt tarvittaisiin oppiaineeksi kansalaisen kieroilutaito? Ei sentään. Kävisikö ratkaisuksi kotien ja koulujen yhteinen projekti: moraalikasvatus, opetus oikeasta ja väärästä?

Kirjoittaja on Seuralehden toimituspäällikkö Ari Korvola (36/2012)