(11.10.2012) ”Opettajalla ei ole ketään, kenelle soittaa”

Opettaja jää usein yksin oppilaidensa ongelmien kanssa.

Opettajalla ei ole ketään, kenelle soittaa, jos oppilaan kanssa on vaikeaa, sanoo tutkija Harry Lunabba Helsingin yliopistosta.

Nuorten kanssa työskentelevien pitäisi käydä enemmän keskustelua ja konsultoida toisiaan jo, ennen kuin lapsen ongelmat ehtivät kasvaa, Lunabba painottaa.

Nyt aikuisten vuorovaikutus on jäykkää ja hallinnollista. Ongelma on Lunabban mielestä järjestelmässä.

– Ongelmaoppilas saa apua koulun ulkopuolelta, mutta opettaja jää yksin vaitiolovelvollisuuden tai muun byrokraattisen syyn takia. Mikään luokkahuoneessa ei muutu, ja siksi koulun aikuiset kokevat usein, että avusta ei ole hyötyä.

Lasten ongelmiin on Lunabban mukaan reagoitava jo ennen diagnooseja. Silloin avainasemassa on aikuinen, jolla on hyvä suhde ongelmaoppilaaseen.

– Hän voisi ryhtyä selvittämään, millaista apua oppilas tarvitsee. Hän voisi olla väylä palveluntuottajien ja myös opettajien välillä.

-STT