(1.11.2006) Perusopetus – Henkilökohtainen koulunkäyntiavustaja

4153 0 2

Arkisto 2006

1.11.2006

Arvostele artikkeli:

Hakusanoja: Koulunkäynninohjaaja, Kuntien talous, Oikeuden päätös

Peruskoulun 3. luokan oppilaalla, jolla on ADHD-oireyhtymä ja lieväasteinen älyllinen kehitysvamma, oli oikeus saada henkilökohtainen koulunkäyntiavustaja, vaikka hänen käymällään seitsemän oppilaan erityisluokalla oli kaksi luokkakohtaista koulunkäyntiavustajaa.

Korkein hallinto-oikeus

KHO:2006:79

Vuosikirjanumero KHO:2006:79
Antopäivä 31.10.2006
Taltionumero 2875
Diaarinumero 3137/3/05

Perusopetuslaki 3 § 2 mom. ja 31 § 1 mom.

Asian aikaisempi käsittely

X:n kaupungin sivistysjohtaja on päättänyt 19.4.2005 tekemällään päätöksellä, että erityisopetuksessa tuolloin 2. luokalla olevalle oppilaalle A:lle ei oteta henkilökohtaista koulunkäyntiavustajaa syksystä 2005 lukien, koska koulussa, jonne A on siirtynyt, on tarpeellinen määrä koulunkäyntiavustajia oppilasmäärään ja tarpeellisuuteen nähden.

Oppilaan vanhemmat oppilaan huoltajina ovat vaatineet, että Hämeenlinnan hallinto-oikeus kumoaa sivistysjohtajan päätöksen ja määrää henkilökohtaisen koulunkäyntiavustajan oppilaalle. Oppilaalla on vaikea ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö), ja koulunkäynti tuottaa hänelle erityisiä vaikeuksia ilman henkilökohtaisen koulunkäyntiavustajan tukea.

Vanhemmat ovat liittäneet valituskirjelmäänsä kehitysvammaisten kuntoutusneuvolan psykologin ja erityisluokanopettajan lausunnot, oppilaan tuki- ja palvelusuunnitelman sekä erityisneuvolan kuntoutussuunnitelman.

X:n kaupungin sivistysjohtaja on antanut selityksen, vanhemmat vastaselityksen, sivistysjohtaja vielä lisäselityksen ja vanhemmat lisäselityksen.

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ratkaisu

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään A:n vanhempien valituksesta kumonnut sivistysjohtajan päätöksen ja määrännyt, että X:n kaupungin tulee osoittaa oppilaalle henkilökohtainen koulunkäyntiavustaja lukuvuodeksi 2005–2006. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti.

Sovellettavat säännökset

Perusopetuslain 3 §:n 2 momentin mukaan opetus järjestetään oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti siten, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä.

Saman lain 31 §:n 1 momentin mukaan vammaisella ja muulla erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, muut opetuspalvelut, erityiset apuvälineet sekä 39 §:n nojalla järjestettävät palvelut.

Asiassa saatu selvitys

Oppilas on keväällä 2005 käynyt Pirkanmaan sosiaalipalvelujen kuntayhtymän kehitysvammaisten kuntoutusneuvolassa seurantakäynnillä lääkityksen takia apulaisylilääkärin, lastentautien erikoislääkärin luona, jonka allekirjoittamasta oppilaan epikriisistä muun muassa ilmenee, että kyseessä on 9-vuotias koululainen, jolla on ADHD-oireyhtymä sekä lieväasteinen älyllinen kehitysvamma. Opettajalta saadun palautteen mukaan keskittymisen puute ja impulsiivisuus haittaavat edelleen oppilaan koulussa osaamista. Toisinaan kaikki on kaaosta ja toisinaan lapsi pystyy keskittymään asiaansa. Oppilas on hiljattain ollut psykologin tutkimuksissa, ja psykologin kouluvierailun perusteella on saatu vakuuttava näkemys siitä, että henkilökohtainen avustaja on lapselle koulussa välttämätön.

Kehitysvammaisten kuntoutusneuvolan psykologin allekirjoittamasta oppilaan epikriisistä 3.3.2005 ilmenee muun muassa, että oppilaan kanssa oli tehty muutamia tutkimustehtäviä WISC-III ja WPPSI-R -testeistä. Näiden tehtävien perusteella ikätasoarviota oli vaikea nähdä. Parhaimmillaan suoritukset olivat menneet kuusivuotiaan tasolle saakka, heikoimmillaan yli neljävuotiaan taitoihin. Arvio oli kuitenkin vain suuntaa-antava. Psykologin mukaan oppilaan toiminnan ohjaukselliset vaikeudet ja ylivilkkauteen liittyvät ongelmat ovat niin suuret, että henkilökohtainen avustaja on oppilaalle hänen nykyisessä koululuokassaan 2. luokalla välttämätön.

A:n erityisluokanopettajan 3.4.2005 päivätyn lausunnon mukaan oppilaan keskittyminen koulumaisiin tehtäviin tuottaa hänelle suuria vaikeuksia. Oppilaan keskittyminen oppituokion aikana on hyvin lyhytjänteistä, ja pienetkin ärsykkeet häiritsevät häntä. Ilman omaa avustajaa oppilas karkailee hetken mielijohteesta luokkatilasta milloin minnekin. Oman ja muiden oppilaiden turvallisuuden vuoksi oppilasta ei voi päästää hetkeksikään silmistä, vaan hän tarvitsee jatkuvaa ohjausta ja valvontaa. Lukuvuoden aikana on esiintynyt myös muiden oppilaiden ”kiusaamista”, jopa fyysistä kiinnikäymistä, nimittelyä ja tavaroilla heittelyä. Ryhmämuotoinen opetus ei oppilaan kohdalla onnistu ilman avustajaa, koska hänen käyttäytymisensä häiritsee opetusta ja muiden oppilaiden keskittymistä. Opetuksen ja kasvatuksen johdonmukaisuus auttaa oppilasta oppimisessa. Tämän pystyy parhaiten takaamaan yksi pysyvä aikuinen. On välttämätöntä, että oppilas saa oman henkilökohtaisen avustajan, joka voi turvata hänen koulu- ja päivähoidon tarpeensa.

Johtopäätös

A:lla on ADHD-oireyhtymä sekä lieväasteinen älyllinen kehitysvamma. Keskittymisen lyhytjänteisyys, ylivilkkaus ja pienistäkin ärsykkeistä häiriintyminen vaikeuttavat suuresti hänen oppimistaan ja koulunkäyntiään.

Oppilas on aloittanut syksyllä 2005 opetuksen 3.luokalla, joka on seitsemän oppilaan erityisluokka. Luokassa on kolme aikuista, erityisluokanopettaja ja kaksi koulunkäyntiavustajaa.

Kaikissa edellä mainituissa kolmessa asiantuntijalausunnossa henkilökohtaista koulunkäyntiavustajaa on pidetty oppilaalle välttämättömänä tämän oppimisen ja koulunkäynnin turvaamiseksi. Erityisluokanopettajan mukaan näin myös taataan kaikkien oppilaiden turvallisuus ja mahdollisimman häiriötön opetus luokassa.

Edellä todetut lausunnot ja asiassa muutoin saatu selvitys huomioon ottaen sivistysjohtajan taholta ei ole tuotu esiin, miten oppilaan opetukseen osallistuminen voitaisiin turvata muulla tavoin kuin henkilökohtaisen avustajan palkkaamisella. Hallinto-oikeus katsoo, että oppilaan koulunkäynnin järjestäminen niin, että hänen perusopetuksensa tulee järjestetyksi perusopetuslain 3 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla, edellyttää, että hänelle on osoitettava henkilökohtainen koulunkäyntiavustaja, jonka tuella hänelle taataan opetukseen osallistumisen edellyttämät avustajapalvelut. Näin myös toisille oppilaille varmistetaan asianmukaiset työskentelyolosuhteet luokassa.

Perusopetuslain 31 §:ssä tarkoitettujen opetukseen osallistumisen edellytyksenä olevien avustajapalveluiden järjestäminen on luonteeltaan sen kaltainen etuus, ettei sitä voida käytettävissä olevien avustajien määrän, oppilaille annettavan opetuksen ja heidän avustajan tarpeensa vaihdellessa päättää pitemmäksi ajaksi kuin yhdeksi lukuvuodeksi kerrallaan.

Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa

X:n kaupungin sivistyspalvelukeskus on valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja että kaupungin sivistystoimenjohtajan päätös saatetaan voimaan.

Perusopetuslain 3 §:n 2 momentin mukaan opetus järjestetään oppilaiden ikäkauden ja edellytysten mukaisesti siten, että se edistää oppilaiden tervettä kasvua ja kehitystä. Perusopetuslain 31 §:n 1 momentin mukaan vammaisella ja muulla erityistä tukea tarvitsevalla oppilaalla on lisäksi oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämät tulkitsemis- ja avustajapalvelut, muut opetuspalvelut, erityiset apuvälineet sekä 39 §:n nojalla järjestettävät palvelut. Lain perusteluissa todetaan muun muassa, että tulkitsemispalveluilla tarkoitetaan viittomakielellä tai muilla kommunikaatiomenetelmillä oppilaille annettavia yksilöllisiä palveluita. Maksuttomalla kuntoutuksella tarkoitetaan sitä kuntoutusta, jota järjestetään opetusministeriön 39 §:n nojalla tekemän päätöksen mukaisesti, esimerkiksi valtion vammaisten lasten kouluissa. Apuvälineillä tarkoitetaan luokka- ja koulukohtaisia apuvälineitä. Oppilaalla on oikeus henkilökohtaisiin apuvälineisiin lääkinnällisestä kuntoutuksesta annetun asetuksen mukaisesti. Hallinto-oikeuden päätöksessään soveltamissa säännöksissä ei ole mitään mainintaa koulunkäyntiavustajista puhumattakaan yksilöllisesti yhtä oppilasta varten osoitettavasta koulunkäyntiavustajasta. Ainoastaan perusopetuslain 37 §:n 2 momentissa todetaan, että lisäksi opetuksen järjestäjällä voi olla tuntiopettajia, koulunkäyntiavustajia ja muuta henkilöstöä.

Apulaisylilääkärin lausunnon mukaan oppilaalla on lievä älyllinen kehitysvammaisuus (F70.0 Sopeutumiskäyttäytymisessä ei lainkaan tai vähäisiä häiriöitä) ja aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (F 90.0 Hyperkineettisen häiriön F90 yleisten diagnostisten kriteerien tulee täyttyä, mutta käytöshäiriöiden F91 yleisten diagnostisten kriteerien ei). ADHD-oireyhtymä on lausunnon mukaan sama kuin käytössä olevan tautiluokituksen F90.0.

Oppilas opiskelee seitsemän oppilaan erityisopetusryhmässä, jossa opettajalla on apunaan kaksi koulunkäyntiavustajaa. Kumpaakaan avustajista ei ole määrätty henkilökohtaiseksi avustajaksi kenellekään oppilaista. Ryhmän kolmea aikuista kohti on 2,33 oppilasta, joten yksilöllinen ohjaus on suhteellisen helposti kohdennettavissa.

Perusopetuslain 2 §:n mukaan opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Tämän tavoitteen toteuttaminen edellyttää, että avustajatarve pyritään mitoittamaan tarvittavaan minimiin. Perusopetuksen kasvatustavoitteen kannalta koulunkäyntiavustajan keskeinen tehtävä on tehdä itsensä avustettavilleen tarpeettomaksi.

Lisälausunnossaan hallinto-oikeudelle sivistysjohtaja on todennut, että avustajavoimia voidaan koulun sisällä lukuvuoden aikana kohdentaa uudelleen ilmenevän tarpeen mukaan. Jos koulun kokonaistarve sitä edellyttää, voidaan avustajatyövoimaa myös palkata lisää, mutta ei ”korvamerkitysti” vain nimetyn oppilaan tarpeisiin.

Hallinto-oikeuden päätös on lakiin perustumattomana ja käsitteellisesti epäselvänä kumottava. Päätöksen kumoaminen ei vaaranna oppilaan oikeutta saada perusopetusta ikäkautensa ja edellytystensä mukaisesti tarpeellisessa määrin avustettuna.

Selvitykset korkeimmassa hallinto-oikeudessa

A:n vanhemmat ovat antaneet selityksen.

Vammaispalvelulain 9 § koskee henkilökohtaisen avustajan palkkaamista vamman tai sairauden edellyttämän tarpeen mukaisesti. Henkilökohtaista avustajaa voidaan käyttää tilanteissa, joissa henkilö vammansa tai sairautensa vuoksi tarvitsee runsaasti toisen henkilön apua.

Henkilökohtainen avustaja on lapselle tukitoimi, josta on hyötyä nyt ja tulevaisuudessa.

Henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevassa suunnitelmassa (HOJKS) määritellään yleensä henkilökohtaisen avustajan/koulunkäyntiavustajan tarpeellisuus.

Valituksessa viitatut säännökset mahdollistavat henkilökohtaisen avustajan palkkaamisen lapselle, kun otetaan huomioon lapsen avun tarpeellisuus ja vamman laatu. Lääkäreiden, opettajien ja muiden viranomaisten havainnoinnit lapsesta tulisi erityisesti ottaa huomioon, eikä pelkkä diagnoosi saa ratkaista.

Oppilaalla on keskittymisvaikeuksia, impulsiivisuutta, ja paikalla pysyminen sekä annettujen oppimistehtävien tekeminen on vaikeaa. Luokassa ei ole riittävää määrää aikuisia, kun yhden aikuisen aika kuluu oppilaan kanssa. Opettajalle ja toiselle avustajalle jää kuusi lasta, mikä on erityisryhmässä liian paljon. A:n henkilökohtaisella avustajalla luokkaan saadaan kaikille mahdollisuus oppia asioita, järjestys pysyy luokassa ja kaikille taataan turvallinen oppimisympäristö.

Koulunkäyntiavustajan tehtävä on tehdä itsensä myöhemmin tarpeettomaksi, mutta ei tässä vaiheessa, kun avun tarve on suurimmillaan ja kun opetellaan sosiaalisia taitoja.

Hallinto-oikeuden päätös on pidettävä voimassa ja X:n kaupungin on järjestettävä henkilökohtainen koulunkäyntiavustaja A:lle.

X:n kaupunginhallitus on antamassaan vastaselityksessä viitannut kaupungin valituksen perusteluihin ja korostanut, että koulunkäyntiavustajaa koskeviin päätöksiin sovelletaan perusopetuslakia eikä vammaispalvelulakia.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu

Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta.

Perustelut

Kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset, asiassa saatu selvitys sekä Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ratkaisu ja sen perustelut, hallinto-oikeuden päätöstä ei ole syytä muuttaa.

Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ilmari Ojanen, Niilo Jääskinen, Jukka Mattila, Matti Halén ja Olli Mäenpää. Asian esittelijä Marja Leena Kemppainen.

Eri mieltä olleen hallintoneuvos Matti Halénin äänestyslausunto: ”Kumoan Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen ja saatan voimaan X:n kaupungin sivistysjohtajan päätöksen.

Perustelut

Hallinto-oikeuden päätöksessä selostettujen lausuntojen mukaan A tarvitsee riidattomasti oppituntien aikana koulunkäyntiavustajan apua niin, että yksi henkilö on suurelta osin sidottu hänen avustamiseensa ja valvontaan. Avustajan tarpeeseen viittaa myös se, että asiakirjoissa olevan perusopetuslain 17 §:n mukaisen henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman lukuvuodelle 2004–2005 mukaan ”oppilas tarvitsee vielä yhden aikuisen kaiken tuen ja valvonnan”. A:lla on ollut lukuvuonna 2003–2004 veljensä kanssa yhteinen henkilökohtainen avustaja, joka on avustanut oppilasta sekä koulussa että sosiaalitoimen määrärahoilla kotona ja koulumatkoilla, mutta tätä avustamista koulun ulkopuolella ei ole jatkettu. Tämä seikka on ilmeisesti osaltaan vaikuttamassa siihen, että oppilaalle on haettu nimenomaan henkilökohtaista avustajaa, eikä yleistä luokka-avustajaa ole pidetty riittävänä.

Perusopetuslain 3 §:n ja 31 §:n säännökset edellyttävät, että kunta selvittää riittävästi oppilaan yksilölliset tarpeet henkilökohtaisen koulunkäyntiavustajan saamiselle sitä silmällä pitäen, että oppilaan opetus tulee järjestetyksi hänen edellytystensä mukaisesti. Avustajien järjestäminen ei ole kunnan vapaassa harkinnassa, eikä kunta voi vedota hylkäävän päätöksensä perusteluna esimerkiksi määrärahojen puuttumiseen. Kunnan on siten ennen hakemuksen hylkäämistä selvitettävä, että oppilaan yksilölliset tarpeet opetuksen järjestämiseksi tulevat muulla tavoin turvatuiksi.

Perusopetuslaissa ei toisaalta säädetä oikeudesta henkilökohtaiseen avustajaan eikä muutoinkaan avustajapalveluiden järjestämistavasta, vaan tämän on tarkoitettu jäävän viime kädessä opetuksen järjestävän kunnan viranomaisen harkintaan. Avustajapalvelut riippuvat oppimis- ja keskittymisvaikeuksista kärsivien kohdalla myös siitä, miten erityisopetus muuten on järjestetty, mikä on opetusryhmän koko ja muiden oppilaiden tilanne. Olosuhteista riippuen myös luokka- tai koulukohtainen avustaja voi keskittyä pääosin yhden oppilaan avustamiseen.

Sivistysjohtaja on hylännyt hakemuksen sillä perusteella, että oppilaan avustajan tarve tulee tyydytetyksi koulussa olemassa olevilla avustajilla. A:n luokalla on seitsemän oppilasta ja opettajan lisäksi kaksi koulunkäyntiavustajaa. Koulussa on erityisopetuksessa 85 oppilasta, joista 25 pidennetyn oppivelvollisuuden piirissä. Heitä varten koulussa tulee olemaan yhteensä ainakin 13 koulunkäyntiavustajaa. Sivistysjohtajan selityksessä korkeimmalle hallinto-oikeudelle on tuotu esille, että näitäkin avustajia voidaan käyttää lisäapuna oppilaan luokalla. Kun otetaan huomioon kunnan harkintavalta opetuksen järjestämisessä ja koulun selvitetyt avustajajärjestelyt, katson X:n kaupungin sillä tavoin selvittäneen A:n yksilölliset tarpeet ja tehneen ratkaisun tämän selvityksen perusteella, ettei sivistysjohtajan päätös hylätä vanhempien hakemus henkilökohtaisen avustajan saamisesta ole ollut perusopetuslain vastainen. Tämän vuoksi kumoan hallinto-oikeuden päätöksen ja saatan sivistysjohtajan päätöksen voimaan.”